IKIKAIKU-elämänperintösäätiön perustamiskirja allekirjoitettiin 1. heinäkuuta 2020.
IKIKAIKU voi olla ratkaisu maaseudun autioitumiseen, vanhusten syrjätymiseen ja perinteiden tietotaidon katoamiseen.
Kuka tahansa voi osallistua säätiön toimintaan valitsemallaan tavalla.
Mistä oikein on kyse?
Tässä artikkelissa kerron lisää IKIKAIKU-säätiöstä ja pohdiskelen toiminnan hyviä ja huonoja puolia sekä onnistumismahdollisuuksia.
Sisältö
IKIKAIKU-säätiölle voi lahjoittaa autiotalon
IKIKAIKU-säätiö ottaa vastaan kestävään elämään sopivia kiinteistöjä.
Kiinteistön olisi hyvä sijaita maaseudulla ja antaa puitteet esimerkiksi kotitarveviljelyyn, mutta säätiö ottaa vastaan myös kaupunkikiinteistöjä, joihin voidaan perustaa ekoyhteisö tai esimerkiksi käsityöläiskeskus.
Autiotilalle muuttaa säätiön valitsema omistautuja, josta kohta lisää.
Tällä hetkellä säätiölle on siirretty vasta yksi, noin 9 hehtaarin kokoinen Tärkkilä-niminen tila (Jämsänkoskella).
Siellä järjestettävät talkoot tarjoavat mahdollisuuden tutustua Tärkkilään.
Mummo kaupan päälle?
Säätiölle tehtävään kiinteistölahjoitukseen voi sisältyä mummo tai vaari.
Tilalle muuttavasta ”omistautujasta” on tuolloin tarkoitus tulla mummon tai vaarin perhehoitaja.
Omistautuja voi saada reilut 1200 € kuussa siitä, että hän huolehtii vanhuksesta.
Vanhus voi voimiensa mukaan opettaa omistautujaa.
Talon kunnossapito, halonhakkuu ja puulämmitys sekä helppojen puutarhakasvien istuttaminen kasvimaalle voivat olla kerrostalossa kasvaneelle uusia asioita.
Maallemuutolla on pienempi kynnys, kun tukena on kokenut konkari.
IKIKAIKU-säätiön kautta pääsee muuttamaan maalle ilman rahaa
IKIKAIKU-säätiö etsii kaiken aikaa omistautujia, jotka ovat valmiita muuttamaan maalle ja ottamaan hoitaakseen jonkin vanhan kiinteistön (mahdollisesti myös muorin tai vaarin).
Olisi hyvä, jos vasara pysyy kädessä jo vanhastaan.
Jos taitoa riittää, voi tehdä itse ja säästää sen sijaan, että tilaisi paikalle timpurin.
Myös kestävän kehityksen periaatteiden tunteminen olisi plussaa, kuuluuhan IKIKAIKU-säätiön tavoitteisiin mm. perinteisen maisemanhoidon vaaliminen ja permakulttuurin edistäminen.
Omistautuja pääsee muuttamaan maalle ilman rahaa – säästöjä tai käsirahaa ei tarvita, sillä hän ei omista kiinteistöä.
Omistautuja on kuitenkin vastuussa kiinteistön kunnossapidosta, joten ihan ilman rahaa maalla asuminen ei onnistu (ei vaikka ottaisi käyttöön äärimmäiset säästövinkit).
Yhteiskunnan tuet voivat korvata osan asuinkustannuksista, jos omistautuja on vailla vakituista työtä.
Asumistukea voi saada esimerkiksi vesimaksuun ja perusparannuslainan korkoihin.
Toimeentulotuki on yksi mahdollisuus.
IKIKAIKU – Plussat ja miinukset
IKIKAIKU-säätiön perusidea kuulostaa erinomaiselta.
Omistautuja pääsee elämään arvojensa mukaista elämää, eikä talovanhus (tai ihmisvanhus) jää oman onnensa nojaan.
Omistautuja ei tarvitse alkupääomaa unelmiensa toteuttamiseen.
Talossa kenties vuosikymmeniä asunut vanhus opettaa hänet talon tavoille, ja päivän töiden jälkeen voidaan juoda yhdessä iltakahvit kuunnellen käkikellon raksutusta hirsituvassa.
Monikin voisi olla valmis tekemään kiinteistölahjoituksen, jos tietäisi kyseisen säätiön olemassa olosta.
Jos halvalla tehty perunkirjoitus ja perinnönjako ovat lykänneet syliisi hitaasti lahoavan mörskän jossain Kainuun korvessa, saatat ihmetellä, mitä kiinteistöllä oikein tekisit.
Kiinteistöstä on pelkkiä kuluja (perintövero, kiinteistövero, tiemaksu… pelkkä sähkömaksu voi olla parisataa euroa kuussa).
Maaseudulla on suunnaton määrä autiotaloja, joiden rahallinen arvo on pienempi kuin niiden purkukustannukset.
Taloille ei ole kysyntää, joten ne hylätään, kunnes kunta vaatii purkamaan huonokuntoiset röttelöt sakon uhalla.
Noin 3000 taloa hylätään joka vuosi, ja tyhjillään olevia taloja on ainakin 140 000 kappaletta.
Jos purkamista ei tehdä uhkasakosta huolimatta, kunta hoitaa purkamisen (jos sillä on varaa) tai palokunta polttaa talon maan tasalle.
Tyhjilleen jäävään taloon on löydettävä pian uusi asukas, muuten sen kunto voi rapistua, ja siitä voi tulla asuinkelvoton.
Kenossa oleva hometalo ei todennäköisesti kelpaa IKIKAIKU-säätiölle, joten omistautumissopimus kannattaa tehdä heti, kun talo uhkaa jäädä autioksi.
IKIKAIKU-säätiötä ei siis voi käyttää talorähjän dumppaamiseen, mutta monissa muissa tapauksissa tästä säätiöstä voi olla paljon iloa.
IKIKAIKUn plussat:
- Talo saa uuden asukkaan sen sijaan, että se jäisi perikunnan vastuulle
- Perikunta tai vanhus vapautuu tyhjillään olevan kiinteistön aiheuttamista kustannuksista
- Maaseudulle saadaan uusia asukkaita, mikä lisää maaseudun elinvoimaisuutta
- Vanhus saa hoitoa kotonaan laitospaikan sijasta
- Vanhus voi siirtää tietotaitonsa eteenpäin
- Omistautuja pääsee elämään arvojensa ja unelmiensa mukaista elämää ilman pääomaa
- Omistautujan ei tarvitse sitoutua kiinteistön omistamiseen liittyviin rasitteisiin
- Omistautujat saattavat inspiroida muita tekemään ekologisempia elämänvalintoja
Suhtaudun silti skeptisesti säätiön kaikkien tavoitteiden onnistumiseen. Listasin alle kyynisiä epäilyksiäni.
IKIKAIKUn miinukset:
- Talo voi olla rempallaan; onko omistautujalla rahaa ja taitoa kunnostaa vesivahingot ym. ongelmat?
- Jos kiinteistö olisi hyvä, se myytäisiin; haluavatko omistautujat muuttaa kauas korpeen ja heikkokuntoiseen taloon?
- Omistautuja saattaa yllättyä vanhan talon työläydestä (Arto Paasilinnaa lainatakseni: kaupunkilaiselle idealistille voi tulla ikävä keskuslämmitystä perseen jäätyessä kanervikkoon)
- Vanhuksen luonne tai mahdollinen Alzheimerin tauti voi tehdä yhteiselon hankalaksi
- Tilan ja vanhuksen hoitaminen ei välttämättä onnistu palkkatöiden ohessa
- Talo ei kuulu omistautujalle, vaikka hän olisi pitänyt siitä huolta vuosikymmenet
Miksi olla renki, jos voi olla isäntä?
Isoin huolenaiheeni onkin se, että jos omistautujalla olisi rahaa ja halua pitää yllä vanhaa maatilaa, miksei hän ostaisi sitä omakseen?
Esimerkiksi Pohjois-Karjalasta voi saada asuinkelpoisen maatilan alle 10 000 eurolla.
Jokainen tilan kunnossapitoon laitettu euro on ”kotiin päin”, samoin jokainen ojan kaivamiseen tai esimerkiksi ulkoseinien maalaamiseen käytetty tunti.
IKIKAIKUn tapauksessa omistautuja saa kaivaa kuvettaan ja nähdä vaivaa pelkästään säätiön hyväksi.
Miten kiinteistön kulujen jakaminen siis tapahtuu omistautujan, vanhuksen ja IKIKAIKU-säätiön kesken?
Viimeistään siinä vaiheessa, kun vanhus on kuollut, tila siirtyy säätiön nimiin.
Säätiö toimii rahalahjoituksilla, joten se ei pääsääntöisesti ota vastuuta omistautujan hoidossa olevan kiinteistön remonttikuluista tai esimerkiksi jätekustannuksista.
Omistautuja voi maksaa kiinteistöverot ym. kulut hankkimalla elantonsa viljelemällä ja hoitamalla kiinteistöön mahdollisesti kuuluvaa metsää.
Säätiön säännöissä lukee, että:
”Mikäli säätiön taloustilanne tätä edellyttää, omistautuja maksaa säätiölle vuosittaista vastiketta, joka kattaa kiinteistön lakisääteiset ja omistautumissopimuksessa todetut muut kulut kuten verot, tiemaksut, jätemaksut ja vakuutukset.
Taloustilanteen mahdollistaessa säätiö on velvollinen tarjoamaan omavaraiselle omistautujalle mahdollisuuden alkuperäiskansaistumiseen rahatalouden ulkopuolella.
Omistautujan omaan elinympäristöönsä tekemät investoinnit ja työpanos kartuttavat säätiön omaisuutta.
Omistautuminen voidaan katsoa jatkuvaksi lahjoittamiseksi säätiölle.
Säätiö huomio jatkuvuuden siten, että omistautujan perillisellä on halutessaan ensioikeus jatkaa vanhempansa omistatutumistehtävää osoitettuaan pätevyytensä.”
Säätiön taloustilanteen on vaikea uskoa kehittyvän kovin hyväksi.
Ei siis ole näköpiirissä, etä vastikkeen periminen loppuisi.
Ainoa mieleen juolahtava syy ruveta rengiksi isännän sijaan voisi olla halu olla omistamatta mitään.
Lähes kaiken voi vuokrata tai saada käyttöönsä ilmaiseksi, joten miksi edes pitäisi sitoutua omistamiseen?
Omistautumiskohteesta pääsee halutessaan eroon ilman, että joutuu kaupittelemaan epähaluttavaa kohdetta vuosikausia (tai maksamaan sen purkukustannukset).
Tämä on kieltämättä erinomainen pointti.
Halu olla omistamatta mitään voi toki olla myös periaatteellinen (kuten myös unelma omavaraisuudesta).
IKIKAIKU voi olla vastaus paitsi maaseudun autioitumiseen, myös siihen, miten alkaa omavaraiseksi (lähes) ilman rahaa.
P.S. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK on käynnistänyt Autiotalot ja hiljaiset kiinteistöt hyötykäyttöön -hankkeen. Keväästä 2023 alkaen sen verkkoalustalla osoitteessa talomaalta.fi voi tarjota/hakea tyhjillään olevia rakennuksia maaseudulla.
