• Kultainto

4 vakavaa väärinkäsitystä rahasta


Oppi ei kaada ojaan. Uuden opiskelu korjaa monet väärinkäsitykset.

VIERASKYNÄ: 4 vakavaa väärinkäsitystä rahasta

Raha on omituinen asia.


Meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys rahasta, koska me kaikki käytämme rahaa.


Kuitenkin jostakin syystä toisilla ihmisillä ei vaikuta olevan koskaan riittävästi rahaa, kun taas toisilla sitä näyttää olevan aina vain enemmän.


Se ihmetyttää ja harmittaa.


Miksi näin on? Eräs syy on se, että rahasta on liikkeellä paljon väärinkäsityksiä.


Esittelen tässä kirjoituksessa neljä yleistä väärinkäsitystä rahasta ja niihin korjaukset.



Väärinkäsitys 1: Rikkailla on paljon rahaa

Ajattelemme herkästi, että varakkailla ihmisillä on paljon rahaa. Ainakin se kuulostaa intuitiivisesti oikealta.


Tämä on kuitenkin väärinkäsitys, joka johtuu siitä, että käytämme rahaa eräänlaisena yleisterminä kuvastamaan kaikenlaista taloudellista runsautta.


Ajattelemme, että miljonääreillä on paljon rahaa, mutta tämä ei välttämättä pidä lainkaan paikkaansa.


Ymmärtääksemme asian oikean laidan meidän on ensin määriteltävä, mitä raha on – ja mitä se ei ole.

Raha on euroja. Raha on siis vain ja ainoastaan seteleitä, kolikoita ja pankkitalletuksia. Se ei nimenomaan ole mitään muuta.


Esimerkiksi osakkeet eivät ole rahaa.


Asunnot eivät ole rahaa.


Autot eivät ole rahaa.


Vain eurot ovat rahaa, ja vain rahalla voi tehdä ostoksia.


Kaupassa ei voi ostaa maitoa osakkeilla. Vaatteita ei voi ostaa asunnolla. Vain euroilla, siis rahalla, voi ostaa.

Raha on siis kuningas, koska sillä voi ostaa.


Rahassa on kuitenkin yksi ongelma: se ei kasva.


Toisin sanoen 1000 EUR pankkitilillä tänään on viiden vuoden kuluttua edelleen 1000 EUR. Raha on ja pysyy sellaisenaan.


Mitä sitten ovat osakkeet ja asunnot, jos ne eivät ole rahaa?


Ne ovat varallisuutta. Varallisuus on eri asia kuin raha.


Varallisuudella ei voi ostaa mitään. Varakkaalla ihmisellä voi olla paljon varallisuutta mutta ei paljoakaan rahaa.


Ihminen voi omistaa osakkeita vaikka miljoonalla, mutta nämä osakkeet eivät ole rahaa. Ne ovat osakkeita, siis varallisuutta, joilla ei saa ostettua yhtään mitään.


Varallisuus on siis itsessään hyödytöntä, koska sillä ei voi ostaa mitään, mutta varallisuudessa on eräs etu rahaan nähden: se voi kasvaa.


Se voi tehdä poikasia, ja nämä poikasetkin voivat tehdä poikasia. Tätä kutsutaan korkoa korolle -kasvuksi.


Raha on siis vaihdettava varallisuudeksi, jotta se voi kasvaa. Tätä kutsutaan sijoittamiseksi. Sijoittaminen on sitä, että raha vaihdetaan varallisuudeksi.


Jos pankkitilillä ollut 1000 EUR sijoitettiin S&P 500 -osakeindeksiin vuonna 2008, sen arvo olisi nyt yli viisinkertaistunut. Tilillä ei olisi yhtään rahaa, ei yhtään euroa, mutta osakevarallisuuden arvo olisi noin 5200 EUR. Varallisuuden arvo on noussut.


Jos tämä varallisuus nyt vaihdettaisiin takaisin rahaksi, ei olisi enää osakkeita, mutta olisi 5200 EUR rahaa. (Yksinkertaistuksen vuoksi on jätetty pois verotuksen ja valuuttakurssien vaikutus.)

Sanomattakin on selvää, että varallisuuden arvo voi myös laskea. On mahdollista vaihtaa rahat varallisuudeksi, jonka arvo laskee. Sijoitettu 1000 EUR saattaa olla enää 200 EUR arvoinen, jos sijoituksen arvo laskee. Tätä kutsutaan riskiksi.


Riski on epävarmuutta. Se on sitä, että voi käydä hyvin tai voi käydä huonosti.


Riskiä voi karttaa siten, että ei koskaan vaihda rahaansa varallisuudeksi, jonka arvo voi nousta tai laskea.


Ongelma on vain siinä, että silloin varallisuudella ei myöskään ole mahdollisuus kasvaa.


Varakkaalla ihmisellä voi olla tai voi olla olematta paljon rahaa. Oleellista on se, että raha ei ole varallisuutta, ja suurin osa varakkaista ihmisistä on nimenomaan sijoittanut suuren osan omaisuudestaan eikä tämä sijoitettu varallisuus ole rahaa.


Osakemiljonäärin varallisuus on osakkeissa eikä siis rahassa.


Rikkauteen ja vaurauteen liittyy paljon väärinkäsityksiä, kuten rahaan ylipäätään.

Väärinkäsitys 2: Vaurauden näkee elintasosta

Varakkuuteen liittyy toinenkin merkittävä väärinkäsitys.


Kuvittelemme helposti, että ihmisellä on paljon rahaa – tai ainakin paljon varallisuutta – jos hänellä on vaikkapa kallis urheiluauto.


Todellisuudessa näemme kuitenkin vain sen, että kyseinen henkilö on kuluttanut paljon rahaa. Hän on vaihtanut paljon euroja autoon.


Me näemme toisissa ihmisissä sen, jos he kuluttavat eurojansa, mutta me emme näe sitä, jos he sijoittavat euronsa.


Tästä seuraa hyvin tärkeä johtopäätös: varakkuus on sitä, mitä me emme näe.


Koska varallisuus ei ole rahaa, ja vain rahalla voi ostaa yhtään mitään, me emme voi nähdä kulutuksesta, jos ihmisellä on miljoonan osakevarallisuus.


Määritelmällisesti varakkuus on rahaa, joka on sijoitettu eikä kulutettu.

Me emme näe ihmisen varallisuutta hänen kulutuksestaan, koska varallisuus on sitä rahaa, jota ei ole kulutettu.


Tästä seuraa se, että varallisuutta on mahdollista kasvattaa vain sillä rahalla, jota ei kuluteta. Kulutettu raha on pois varallisuuden kasvattamisesta, ja samalla sijoitettu raha on pois kulutuksesta.


Miksi varallisuutta sitten pitäisi ylipäänsä olla?


Yksinkertaistettuna varallisuuden tarkoitus on kasvattaa tulevaisuudessa kulutettavaa rahamäärää. Tämä voi tapahtua varallisuuden arvon nousuna ennen varallisuuden myymistä (muuttamista rahaksi), tai vaihtoehtoisesti varallisuus voi tuottaa rahaa pankkitilille.


Kummassakin tapauksessa tarkoitus on lopulta kasvattaa rahamäärää, jota voidaan tulevaisuudessa kuluttaa.



Väärinkäsitys 3: Rahaa kannattaa säästää vain tarpeeseen

Kaikki eivät tahdo rahojaan sijoittaa, mutta fiksu ihminen ymmärtää, että ainakin rahaa pitää olla säästössä. Monet ihmiset säästävät rahaa johonkin tiettyyn tarkoitukseen: uuteen autoon, lomamatkaan tai kodin remonttiin.


Tämä on hyvä asia, mutta kaikkein järkevintä on säästää rahaa ilman mitään tunnettua syytä. Miksi?


Syy on yksinkertainen. Elämällä on tapana yllättää meidät pahimmalla mahdollisella hetkellä ja usein yhtäaikaisesti monilla asioilla. Yllätykset ovat yllätyksiä, koska emme ole osanneet varautua niihin. (Jos olisimme, ne eivät olisi yllätyksiä.) Yllätyksiä tulee ennemmin tai myöhemmin, ja suuressa osassa niitä rahasta olisi paljon apua.


Vähintäänkin olisi hyvä, että rahasta ei tarvitse yllätysten tullen huolehtia.


Raha on sikäli vähän kuin happi. Jos sitä on, asia ei ole kovin paljon mielessä, mutta jos sitä ei ole, se on ainoa asia, jota voimme ajatella.


Rahan puute vie huomion elämän oikeasti tärkeiltä asioilta. Vähintäänkin raha on eräänlainen elämän liukuvoide. Kun tulee kovia töyssyjä, asiat sujuvat hieman sutjakammin.


Kun rahalle on oikein kova tarve, ei ole oikein mitään korvaavaa asiaa, joka ratkaisisi sen tarpeen.


Rahaa on siis nimenomaan oltava säästössä ei-mihinkään-tiettyyn-asiaan, koska ennemmin tai myöhemmin sellainen tilanne tulee – ja usein pahimmalla mahdollisella hetkellä.


Eräs suuri syy siihen, miksi kotitalouksilla on kalliita luottoja, on juuri se, että heillä ei ollut rahaa säästössä.


Kannattaako rahaa säästää vai sijoittaa?

Väärinkäsitys 4: Rahaa ei kannata säästää, jos sitä voi sijoittaa

Mielenkiintoista on se, että edes monet varallisuuttaan sijoittamalla kasvattavatkaan henkilöt eivät ymmärrä rahan arvoa.


He ymmärtävät toki, että raha ei kasva, ja että sijoittamalla rahaa varallisuudella on mahdollisuus kasvaa, mutta he eivät ymmärrä säästetyn rahan merkitystä.


Uskoakseni syy siihen on se, että he pitävät säästöjen pitämistä järjettömänä, koska rahan olisi parempi tuottaa sijoituksissa.


Tämä on väärinkäsitys kolmestakin painavasta syystä.


Ensinnäkin sijoittaville henkilöille olisi suureksi eduksi se, että heillä on rahaa (tai nopeasti rahaksi muutettavaa varallisuutta), koska elämä yllättää kaikki varallisuustasoon katsomatta.


Osa kotitalouksista joutuu nimenomaan myymään varallisuuttaan, koska elämä yllättää. Jos varallisuuttaan joutuu myymään hädän hetkellä, se saattaa olla kallein transaktio koko sijoitusuralla.


Jos säästössä olisi ollut rahaa, sijoitettu varallisuus olisi saanut kasvaa rauhassa vailla keskeytyksiä. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, jos varallisuuttaan tahtoo kasvattaa yli ajan.


Toiseksi, raha suojaa omaisuuden arvoa silloin, kun sijoitusvarallisuuden arvo laskee. Raha siis toimii myös omaisuuden säilyttäjänä.


Tämä asia on helppo ohittaa, jos ei ole koskaan hävinnyt paljoa sijoitustensa arvosta. Jos varallisuuttaan tahtoo kasvattaa, joutuu sijoittamaan hyvin pitkän aikaa.


Mitä pidemmän aikaa sijoittaa, sitä todennäköisemmin kohtaa markkinoita noin kerran vuosikymmenessä kohtaavan vakavan kriisin. Jos sijoittaa usean vuosikymmenen ajan, näitä kriisejä on edessä useita.


Kolmanneksi, säästössä oleva ylimääräinen raha on ns. kuivaa ruutia, jolla voidaan ostaa markkinaromahduksen jälkeen aliarvostettua omaisuutta.


Jos tätä rahaa ei ole, ei pääse koskaan tekemään elämänsä parhaita sijoituksia. Markkinaromahduksen jälkeen sijoituksen arvon ns. downside-riski (riski arvon romahduksesta) on pienimmillään mutta mahdollisuus tuleviin arvonnousuihin on suurimmillaan.


Rahalla voi siis tehdä oikealla hetkellä sijoituksia, joissa tuotto ja riski ovat epäsymmetriset: riksi arvon laskemiseen on pienempi kuin mahdollisuus arvon nousuun. Mikään ei kasvata varallisuutta paremmin ja pienemmällä riskillä kuin ostamalla aliarvostettua omaisuutta markkinaromahduksen jälkeen.

Yhteenveto

Raha on eri asia kuin varallisuus. Raha on euroja, ja varakkaalla ihmisellä voi olla paljonkin varallisuutta mutta ei juuri lainkaan rahaa.


Varallisuutta on mahdollista kasvattaa vain sillä rahalla, jota ei kuluteta. Kulutettu raha on pois varallisuuden kasvattamisesta, ja samalla sijoitettu raha on pois kulutuksesta.


Me emme näe ihmisen varallisuutta hänen kulutuksestaan, koska varallisuus on sitä rahaa, jota ei ole kulutettu.


Oli varallisuutta tai ei, rahaa täytyy olla säästössä. Asia voi kuulostaa paperilla järjettömältä, mutta psykologisesti se on yksi parhaita taloudellisia ratkaisuja. Rahaa pitää aina olla, aivan erityisesti ei-mihinkään-tiettyyn-tarkoitukseen.


Säästetty raha on vakavasti aliarvostettua myös sijoittavien kotitalouksien keskuudessa, mutta heidänkin kannattaisi säästää rahaa eikä vain sijoittaa sitä.


Säästetty raha on aliarvostettua.


Jaakko Savolainen on pohtinut rahan lainalaisuuksia jo pitkään.

Kirjoittaja J. Savolainen

Kirjoittaja on asuntorahaston johtaja ja pitkän linjan asuntosijoittaja sekä Suomessa että Yhdysvalloissa. Hän julkaisee blogiaan osoitteessa www.jaakkosavolainen.fi ja löytyy Instagramista nimimerkillä @vagabondinvestor.

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now