• Kultainto

Ikikaiku yhdistää autiotilat ja idealistit

Päivitetty: loka 10


Autiotilan ei tarvitse jäädä autioksi, jos Ikikaiku saisi päättää.
Autiotilan ei tarvitse jäädä autioksi, jos Ikikaiku saisi päättää.

IKIKAIKU-elämänperintösäätiön perustamiskirja allekirjoitettiin 1. heinäkuuta 2020.


Säätiön kutsujäsenissä on muun muassa Omavaraiset-sarjasta tuttuja hahmoja, mutta kuka tahansa voi osallistua säätiön toimintaan valitsemallaan tavalla.


Mistä oikein on kyse? Tässä artikkelissa kerromme lisää IKIKAIKU-säätiöstä ja pohdiskelemme toiminnan hyviä ja huonoja puolia.

IKIKAIKU-säätiölle voi lahjoittaa autiotalon

IKIKAIKU-säätiö ottaa vastaan kestävään elämään sopivia kiinteistöjä.


Kiinteistön olisi hyvä sijaita maaseudulla ja antaa puitteet esimerkiksi kotitarveviljelyyn, mutta säätiö ottaa vastaan myös kaupunkikiinteistöjä, joihin voidaan perustaa ekoyhteisö tai esimerkiksi käsityöläiskeskus.


Autiotilalle muuttaa säätiön valitsema omistautuja, josta kohta lisää.


Tällä hetkellä säätiölle on siirretty vasta yksi, noin 9 hehtaarin kokoinen Tärkkilä-niminen tila (Jämsänkoskella). Talkoot tarjoavat mahdollisuuden tutustua Tärkkilään.


Talkoolaisten odotetaan elävän mahdollisimman ekologisesti, mikä tarkoittaa muun muassa pissan keräämistä kasvimaan lannoitteeksi, pyykinpesua tuhkalipeällä ja hyttysmyrkkyjen, aurinkorasvojen sekä kertakäyttösiteiden (vaihtoehtona kuukautiskupin käyttäminen) välttämistä.


Mummo kaupan päälle

Kiinteistölahjoitukseen voi sisältyä mummo tai vaari. Omistautujasta on tuolloin tarkoitus tulla mummon tai vaarin perhehoitaja.


Omistautuja voi saada reilut 1200 € kuussa siitä, että hän huolehtii vanhuksesta.


Vanhus voi voimiensa mukaan opettaa omistautujaa.


Katon kunnossapito, halonhakkuu ja puulämmitys sekä kasvimaan hoitaminen voivat olla kerrostalossa kasvaneelle uusia asioita, joten maallemuutolla on pienempi kynnys, kun tukena on kokenut konkari.

Vanha talo saa uuden asukkaan IKIKAIKU-säätiön avulla.
Vanha talo saa uuden asukkaan IKIKAIKU-säätiön avulla.

IKIKAIKU-säätiön kautta pääsee muuttamaan maalle ilman rahaa

IKIKAIKU-säätiö etsii kaiken aikaa omistautujia, jotka ovat valmiita muuttamaan maalle ja ottamaan hoitaakseen jonkin vanhan kiinteistön (mahdollisesti myös muorin tai vaarin).


Olisi hyvä, jos vasara pysyy kädessä ja kodin remontit onnistuvat jo vanhastaan.


Jos taitoa riittää, voi tehdä itse ja säästää sen sijaan, että tilaisi paikalle timpurin.


Myös kestävän kehityksen periaatteiden tunteminen olisi plussaa, kuuluuhan IKIKAIKU-säätiön tavoitteisiin mm. perinteisen maisemanhoidon vaaliminen ja permakulttuurin edistäminen.


Omistautuja pääsee muuttamaan maalle ilman rahaa – säästöjä tai käsirahaa ei tarvita, sillä hän ei omista kiinteistöä.


Omistautuja on kuitenkin vastuussa kiinteistön kunnossapidosta, joten ihan ilman rahaa maalla asuminen ei onnistu (ei vaikka ottaisi käyttöön äärimmäiset säästövinkit).


Yhteiskunnan tuet voivat korvata osan asuinkustannuksista, jos omistautuja on vailla vakituista työtä. Asumistukea voi saada esimerkiksi vesimaksuun ja perusparannuslainan korkoihin. Toimeentulotuki on yksi mahdollisuus.


Yhteiselo vanhuksen kanssa ei välttämättä onnistu.
Yhteiselo vanhuksen kanssa ei välttämättä onnistu.

IKIKAIKU on väylä maallemuuttoon – plussat ja miinukset

IKIKAIKU-säätiön perusidea kuulostaa erinomaiselta. Kaupunkilainen idealisti pääsee elämään arvojensa mukaista elämää, eikä talovanhus (tai ihmisvanhus) jää oman onnensa nojaan.


Idealistinen omistautuja ei tarvitse alkupääomaa unelmiensa toteuttamiseen. Talossa kenties vuosikymmeniä asunut vanhus opettaa hänet talon tavoille, ja päivän töiden jälkeen voidaan juoda yhdessä iltakahvit kuunnellen käkikellon raksutusta hirsituvassa.


Jos halvalla tehty perunkirjoitus ja perinnönjako ovat lykänneet syliisi hitaasti lahoavan mörskän jossain Kainuun korvessa, saatat ihmetellä, mitä kiinteistöllä oikein tekisit. Kiinteistöstä on pelkkiä kuluja (perintövero, kiinteistövero, tiemaksu… pelkkä sähkömaksu voi olla parisataa euroa kuussa).


Maaseudulla on suunnaton määrä autiotaloja, joiden rahallinen arvo on pienempi kuin niiden purkukustannukset. Taloille ei ole kysyntää, joten ne hylätään, kunnes kunta vaatii purkamaan huonokuntoiset röttelöt sakon uhalla.


Noin 3000 taloa hylätään joka vuosi, ja tyhjillään olevia taloja on ainakin 140 000 kappaletta.


Jos purkamista ei tehdä uhkasakosta huolimatta, kunta hoitaa purkamisen (jos sillä on varaa) tai palokunta polttaa talon maan tasalle.


Tyhjilleen jäävään taloon on löydettävä pian uusi asukas, muuten sen kunto voi rapistua, ja siitä voi tulla asuinkelvoton. Kenossa oleva hometalo ei todennäköisesti kelpaa IKIKAIKU-säätiölle, joten omistautumissopimus kannattaa tehdä heti, kun talo uhkaa jäädä autioksi.


IKIKAIKU-säätiötä ei siis voi käyttää talorähjän dumppaamiseen, mutta monissa muissa tapauksissa tästä säätiöstä voi olla paljon iloa.


IKIKAIKUn plussat:

  • Talo saa uuden asukkaan sen sijaan, että se jäisi perikunnan vastuulle

  • Perikunta tai vanhus vapautuu tyhjillään olevan kiinteistön aiheuttamista kustannuksista

  • Maaseudulle saadaan uusia asukkaita, mikä lisää maaseudun elinvoimaisuutta

  • Vanhus saa hoitoa kotonaan laitospaikan sijasta

  • Vanhus voi siirtää tietotaitonsa eteenpäin

  • Omistautuja pääsee elämään arvojensa ja unelmiensa mukaista elämää ilman pääomaa

  • Omistautujan ei tarvitse sitoutua kiinteistön omistamiseen liittyviin rasitteisiin

  • Omistautujat saattavat inspiroida muita tekemään ekologisempia elämänvalintoja

Suhtaudun silti skeptisesti säätiön kaikkien tavoitteiden onnistumiseen. Listasin alle kyynisiä epäilyksiäni.


IKIKAIKUn miinukset:

  • Talo voi olla rempallaan; onko omistautujalla rahaa ja taitoa kunnostaa vesivahingot ym. ongelmat?

  • Jos kiinteistö olisi hyvä, se myytäisiin; haluavatko omistautujat muuttaa kauas korpeen ja heikkokuntoiseen taloon?

  • Omistautuja saattaa yllättyä vanhan talon työläydestä (Arto Paasilinnaa lainatakseni: kaupunkilaiselle idealistille voi tulla ikävä keskuslämmitystä perseen jäätyessä kanervikkoon)

  • Vanhuksen luonne tai mahdollinen Alzheimerin tauti voi tehdä yhteiselon hankalaksi

  • Tilan ja vanhuksen hoitaminen ei välttämättä onnistu palkkatöiden ohessa

  • Talo ei kuulu omistautujalle, vaikka hän olisi pitänyt siitä huolta vuosikymmenet


Miksi olla renki, jos voi olla isäntä?

Isoin huolenaiheeni onkin se, että jos omistautujalla olisi rahaa ja halua pitää yllä vanhaa maatilaa, miksei hän ostaisi sitä omakseen?


Esimerkiksi Pohjois-Karjalasta voi saada asuinkelpoisen maatilan alle 10 000 eurolla.

Jokainen tilan kunnossapitoon laitettu euro on ”kotiin päin”, samoin jokainen ojan kaivamiseen tai esimerkiksi ulkoseinien maalaamiseen käytetty tunti.


Nyt omistautuja saa kaivaa kuvettaan ja nähdä vaivaa pelkästään säätiön hyväksi.


Miten kulujen jakaminen tapahtuu omistautujan, vanhuksen ja IKIKAIKU-säätiön kesken?


Viimeistään siinä vaiheessa, kun vanhus on kuollut, tila siirtyy säätiön nimiin. Säätiö toimii rahalahjoituksilla, joten se ei pääsääntöisesti ota vastuuta omistautujan hoidossa olevan kiinteistön remonttikuluista tai esimerkiksi jätekustannuksista.


Omistautuja voi maksaa kiinteistöverot ym. kulut hankkimalla elantonsa viljelemällä ja hoitamalla kiinteistöön mahdollisesti kuuluvaa metsää.


Säätiön säännöissä lukee, että: ”Mikäli säätiön taloustilanne tätä edellyttää, omistautuja maksaa säätiölle vuosittaista vastiketta, joka kattaa kiinteistön lakisääteiset ja omistautumissopimuksessa todetut muut kulut kuten verot, tiemaksut, jätemaksut ja vakuutukset.


Taloustilanteen mahdollistaessa säätiö on velvollinen tarjoamaan omavaraiselle omistautujalle mahdollisuuden alkuperäiskansaistumiseen rahatalouden ulkopuolella.


Omistautujan omaan elinympäristöönsä tekemät investoinnit ja työpanos kartuttavat säätiön omaisuutta. Omistautuminen voidaan katsoa jatkuvaksi lahjoittamiseksi säätiölle.


Säätiö huomio jatkuvuuden siten, että omistautujan perillisellä on halutessaan ensioikeus jatkaa vanhempansa omistatutumistehtävää osoitettuaan pätevyytensä.”


Säätiön taloustilanteen on vaikea uskoa kehittyvän kovin hyväksi.


Ainoa mieleen juolahtava syy ruveta rengiksi isännän sijaan voisi olla halu olla omistamatta mitään. Lähes kaiken voi vuokrata tai saada käyttöönsä ilmaiseksi, joten miksi sitoutua omistamiseen?


Omistautumiskohteesta pääsee halutessaan eroon ilman, että joutuu kaupittelemaan epähaluttavaa kohdetta vuosikausia (tai maksamaan sen purkukustannukset).


Halu olla omistamatta mitään voi toki olla myös periaatteellinen (kuten myös unelma omavaraisuudesta).