Suomalaiset utopiayhteisöt ulkomailla

suomalaiset ihannesiirtokunnat

Suomalaiset utopiat ovat ulkosuomalaisten siirtokuntia. Nämä ihanneyhteisöt perustetaan jonkin aatteen (kuten sosialismin) pohjalta.

Suomalaiset ihanneyhteisöt ovat tyypillisesti pieniä, eivätkä ne toimi kauaa. Osa utopiayhteisöistä on kuitenkin edelleen toiminnassa, eikä niiden suomalaisia juuria ole tyystin unohdettu.

Tässä artikkelissa esittelen suomalaisten ihanneyhteisöt ulkomailla. Suomeen perustetut ekokylät ja -yhteisöt olen rajannut tämän artikkelin ulkopuolelle.

Suomalaiset ihanneyhteisöt ulkomailla

Oheiseen taulukkoon olen koonnut suomalaisten ihanneyhteisöjen sijainnit, toimintavuodet, taustalla vaikuttaneen aatteen sekä arvion asukasmäärästä.

NIMISIJAINTIVUODETAATE
Uusi Jerusalem -suunnitelmaSierra Leone1792Uskonnollinen, valistus
Amurinmaan yhtiö
(50 hlöä)
Strelok, Venäjä1868–1873Sosialismi
Red Deer -suunnitelma
Alberta, Kanada1899Nationalismi
Chillagoe
(80 hlöä)
Queensland, Australia1900Sosialismi
Sointula
(1000 hlöä)
Malkosaari, Kanada1901–1905Sosialismi
Itabo
(50 hlöä)
Kuuba1904–1908Nationalismi, sosialismi
Sammon takojat
(50 hlöä)
Brittiläinen Kolumbia, Kanada1905–1912Sosialismi, teosofia
Ponnistus
(50 hlöä)
Kuuba1906–1909Sosialismi
Colonia Finlandesa
(500 hlöä)
Misiones, Argentiina1906–1940Sosialismi, nationalismi
Redwood Valley
(120 hlöä)
Kalifornia, Yhdysvallat1912–1932Sosialismi, osuustoiminta
Karjala-kuume
(6000-8000 hlöä)
Neuvosto-Karjala1920–1930Sosialismi
Colonia Villa Alborado
(60 hlöä)
Paraguay1920–1950Vegetarismi
Georgian Osuusfarmi
(150 hlöä)
Georgia, Yhdysvallat1921–1966Sosialismi
Paradiso-suunnitelmaRiviera, Ranska1925–1927Vegetarismi
Penedo
(150 hlöä)
Itatiaia, Brasilia1929–1942Uskonnollinen, vegetarismi
Viljavakka
(140 hlöä)
Dominikaaninen tasavalta1930–1944Vegetarismi
Jad Hashmona
(100 hlöä)
Israel1971-Uskonnollinen

Asukkaiden ja toimintavuosien laskentatavat vaihtelevat lähteittäin. Alta löydät tarkempaa tietoa sekä lähteet.

Alla esittelen tarkemmin kaikki nämä suomalaiset ihanneyhteisöt ulkomailla.

Uusi Jerusalem

August Nordenskiöld oli suomalainen kirjailija ja alkemisti,joka tutustui uskonnolliseen liikkeeseen nimeltä swedenborgilaisuus.

Suomalaiset swedenborgilaiset perustivat retkikunnan, jonka tarkoitus oli perustaa Afrikkaan orjille suunnattu swedenborgilainen vapaavaltio “Uusi Jerusalem”.

August Nordenskiöld lähti retkikunnan mukana Sierra Leoneen.

Hän uskoi, että maan sisäosasta löytyisi kultaa ja timantteja Uuden Jerusalemin rahoittamiseen, mutta timanttien sijaan hän taisi saada pahemman kerran selkäänsä.

Nordenskiöldin orjuudenvastainen ideologia ei ollut paikallisten orjakauppiaiden ja heimojen mieleen, joten Nordenskiöldin väitetään tulleen ryöstetyksi ja pahoinpidellyksi henkihieveriin.

Episodin tiedot eivät kuitenkaan ole varmoja. Se kuitenkin on varmaa, että Nordenskiöld oli sairas jo ennen Afrikan-matkaa, ja että hän menehtyi keuhkosairauteensa Sierra Leonessa vuonna 1792.

Uusi Jerusalem jäi suunnitteluasteelle.

Lähteet:

Amurinmaan yhtiö

Ensimmäinen suomalainen utopiasiirtokunta perustettiin vuonna 1869 Amurinmaalle Strelokiin.

Suomi oli tuolloin osa Venäjää, kuten Amurinmaakin.

Ihannesiirtokunta nimeltä Amurinmaan yhtiö perustettiin aikansa muotiaatteen eli sosialismin ympärille.

Siirtokunta oli pystyssä vuodesta 1868 vuoteen 1873. Asukkaita oli noin viisikymmentä.

Suomalaisia houkuteltiin Amurinmaalle mainostamalla “välimerellistä” ilmastoa ja lupaamalla halpaa matkalainaa, vapautusta armeijasta ja muita etuja.

Ongelmat alkoivat jo vuoden päästä, koska valaanpyynti ei ottanut onnistuakseen eivätkä asukkaat päässeet kaikista asioista yhteisymmärrykseen.

Kun huomattiin, ettei pysyvän yhteisön perustaminen onnistuisi, osa Amurinmaan silloisista asukkaista siirtyi Alaskaan.

Venäjä oli myynyt sen Yhdysvaltain valtiolle vuonna 1867 eli juuri ennen Amurinmaan yhtiön perustamista. Osa palasi Suomeen.

Lähteet:

Red Deer (suunnitelma)

Kanadan Red Deeriin suunniteltu suomalainen ihanneyhteisö jäi pelkäksi suunnitelmaksi.

Hanke oli tapetilla vuonna 1899.

Käytettävissä olevista lähteistä ei löytynyt paljoakaan tietoa tästä suomalaisutopiasta.

Chillagoe

Chillagoe (suomalaislähteissä Chillagoa) oli Matti Kurikan Australian Queenslandiin vuonna 1900 perustama ihanneyhteisö.

Tosiasiassa se oli kaivoskaupungin liepeillä muutaman kuukauden sijainnut telttaleiri. Telttaleirin miesten oli tarkoitus raivata metsää rakenteilla olevan junaradan tieltä.

Ansaituilla tuloilla piti rakentaa uusi utopia yhteisö meren rannalle.

Suomesta väkeä lähti Chillagoeen ensin kymmenen henkeä. Myöhemmin alueelle saapui lisää suomalaisia, mutta he eivät sopeutuneetkaan odotetusti.

Olosuhteisiin pettyneet ja keskenään riitelevät asukkaat hajaantuivat eri puolelle Australiaa. Kurikkakin kyllästyi 10 kuukauden kuluttua ja suuntasi Kanadaan.

Chillagoe oli joka tapauksessa Kurikan ensimmäinen toteen käynyt ihanneyhteisö. Myöhemmin Kurikka sai aikaiseksi myös Sointulan ja Sammon Takojat.

Chillagoe ajoittui aikaan, jolloin Queenslandiin haalittiin väkeä maksamalla heidän laivamatkansa Lontoosta Australiaan.

Kurikan värväysyritykset olivat siis myös Yhdistyneiden kuningaskuntien edun mukaisia (Australia ei ollut vielä tuolloin itsenäinen).

Lähteet:

Sointula

Sointula sijaitsi Malkosaarella Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa.

Sointulan takana oli kaivosalueella asuneiden suomalaissiirtolaisten halu enää mahdollisimman omavaraisesti ja itsenäisesti.

He ottivat yhteyttä Matti Kurikkaan, joka saapuikin Kanadaan vuonna 1900. Hänen johdollaan perustettiin osuuskunta Kalevan Kansa Colonization Company.

Marraskuussa 1901 Kalevan Kansa sai haltuunsa Malcolm-saaren eli Malkosaaren. Siirtokunnan nimi oli ensin Koti, mutta se muuttui nopeasti Sointulaksi.

Kurikka halusi, että Sointulassa harjoitettaisiin demokraattista päätöksentekoa, vapaata rakkautta, yhteisomistusta ja omavaraistaloutta.

Yhteisasuminen, 11 kuolonuhria vaatinut tulipalo vuonna 1903 ja Kurikan solmima huono sillanrakennussopimus hajottivat yhteisön.

Kurikka ja noin puolet asukkaista jättivät yhteisön vuonna 1905. Jäljelle jääneet asukkaat eivät selvinneet veloista. Vuonna 1905 Kalevan Kansa joutui vararikkoon ja valtaosa saaresta palasi Kanadan valtion omistukseen.

Lähde: Yle

Itabo

Itabo oli Kuubassa vuosina 1904-1908 toiminnassa ollut suomalainen ihanneyhteisö.

Eero Erkko, Juhani Aho ja Arvid Järnefelt olivat perustaneet Suomessa Päivälehti-lehden, mistä tuli Nuorsuomalaisen puolueen äänenkannattaja.

Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov erotti Erkon Päivälehden päätoimittajan virasta vuonna 1903 sekä karkotti hänet maasta.

Päivälehden tuhkasta nousi myöhemmin Helsingin Sanomat, minkä päätoimittajaksi Erkko valittiin vuonna 1908.

Vuodet 1903-1905 Erkko vietti rapakon takana. Hän ideoi aktivisteille tukikohtaa Suomen ulkopuolelta, ja Kuuban Itabo vaikutti sopivalta paikalta.

Erkko suunnitteli jopa suomalaista sotilasosastoa, jonka tehtävä olisi vapauttaa Suomi tsaarin vallasta. Hankkeen toteuttamiseksi olisi tarvittu esimerkiksi rautatie sekä laivalinjat Suomesta ja New Yorkista.

Itaboon ei kuitenkaan muuttanut yhtään aktivistia.

Kun suomalaisyhteisö viimein perustettiin, tärkein aate oli muuttunut sosialismiksi. Ensimmäiset asukkaat olivat amerikansuomalaisia. Vuoteen 1907 mennessä Itabossa asui jo 12 suomalaistaustaista perhettä.

Suomalaiset eivät olleet tottuneet viljelemään maata syrjäisissä kuubalaisissa olosuhteissa ja vedestäkin oli pulaa, joten siirtolaisyhteisön toiminta päättyi vuonna 1908.

Lähde: Siirtolaisinstituutti

Sammon takojat

Sosialismin ja teosofian varaan rakennettu Sammon takojat -yhteisö toimi lähellä Vancouveria sijaitsevassa Webster’s Cornerissa.

Tämänkin ihanneyhteisön takana oli Matti Kurikka, joka oli juuri palannut mantereelle Malkosaarelta mukanaan 24 itselleen uskollista mieshenkilöä.

Utopian oli aluksi tarkoitus olla pelkästään miehiä varten, sillä naisten katsottiin aiheuttavan vain riitelyä.

Sammon takojat perustettiin vuonna 1905, ja se oli toiminnassa aina vuoteen 1912 saakka.

Matti Kurikkka tosin lähti utopiasta jo vuonna 1905 palatakseen takaisin Suomeen.

Kovin suurta menestystä tämä ihanneyhteisö ei koskaan saavuttanut, ja tämäkin utopia kärsi sisäisistä erimielisyyksistä.

Sammon takojat -yhteisön hajoamisen jälkeen alueelle jääneet asukkaat tekivät esimerkiksi metsätöitä osuustoimintaperiaatteella.

Lähteet:

Ponnistus

Ponnistus oli toinen Kuubaan perustettu suomalaissiirtolaisten ihanneyhteisö.

Työväenaatteen varaan rakennettu Ponnistus toimi vuosina 1906–1909.

Ponnistus-yhteisössä tavoiteltiin vapautta, veljeyttä ja yhdenvertaisuutta. Lisäksi tovereiksi toisiaan puhutelleet jäsenet suhtautuivat uskontoon kielteisesti.

Ponnistuksen käynnistivät Oscar Norring ja Matti Kurikan mukana Australiassa ollut William Keskinen.

Vuonna 1908 Ponnistuksessa asui 12 suomalaisperhettä, ja siirtokunnan 610 eekkeristä vain 130 oli viljeltynä.

Vihanneksien, appelsiinien ja muiden hedelmien viljely ei ottanut onnistuakseen, sillä maa oli kuivaa ja köyhää.

Ponnistukseen ei ollut tietä ja yhteisön tarvitsema vesi piti hakea hevosilla ja muuleilla melkein viiden kilometrin päästä.

Kun paikallinen hedelmäyhtiö lopetti toimintansa, ainoa tulonlähde katosi.

Nälkää näkevien siirtolaisten yhteisö tyhjentyi lähes kokonaan vuoden 1909 aikana.

Lopulta kaikki Ponnistuksen asukkaat muuttivat Yhdysvaltoihin. Viimeisenä lähti William Keskinen, joka asui Kuubassa vuoteen 1959 saakka.

Lähde: Siirtolaisinstituutti

Colonia Finlandesa

Colonia Finlandesa -utopiasiirtokunta perustettiin Argentiinaan vuonna 1906.

Sosialistinen ihanneyhteisö toimi poikkeuksellisen pitkään eli vuoteen 1940 saakka.

Colonia Finlandesan perustajajäseniä oli noin 120 (määrä vaihtelee eri lähteissä). Heidän johtajansa ja koko utopiayhteisön isä oli kasvi- ja kielitieteilijä Arthur Thesleff.

Ensimmäinen siirtolaisryhmä koostui pääosin suomenruotsalaisista kaupunkilaisista, jotka edustivat ylempiä yhteiskuntaluokkia.

He lähtivät Etelä-Amerikkaan rikkauksien perässä, mutta koska Argentiinalla ei ollut niitä heille tarjota, heistä suurin osa jätti yhteisön (tai köyhtyi ja alkoholisoitui). Myös Thesleff lähti siirtokunnasta vuonna 1909.

Toinen siirtolaisaalto nähtiin 1920-luvulla.

Ylen mukaan heitä muutti Argentiinaan etenkin Kiteeltä.

He olivat raskaaseen työhön tottuneita maatyöläisiä, ja pystyivät siksi hankkimaan elantonsa esimerkiksi tupakan viljelemisellä. Seuraavalla vuosikymmenellä siirtokunnassa asui jo noin 500 henkilöä.

Colonia Finlandesan tarina ei päättynyt lopullisesti vuoteen 1940, vaikka yhteisön parhaat vuodet olivatkin silloin takanapäin.

Yhteisössä sinnitteli suomalaisia vielä 1970- ja 80-luvuilla.

Merimieskirkko ja Suomen suurlähetystö Argentiinassa toimittivat siirtolaisille raha- ja tarvikelahjoituksia. Osa sai paluulipun Suomeen. Viimein ikääntyneimmille alettiin maksaa eläkettä Suomesta.

1990-luvulle tultaessa rapistunut siirtokunta oli tyhjentynyt. Siitä on jäljellä enää hautoja sekä muutamia suomen kielen taitajia.

Lähteet:

Redwood Valley

Kaliforniassa vuosina 1912-1932 toiminut Redwood Valley oli suomalaisten lomautettujen kaivostyöläisten perustama sosialistinen yhdyskunta.

Sen tarina päättyi 193-luvulla maanviljelyvaikeuksien ja pula-ajan takia.

Maanviljely Kalifornian auringossa oli haastavaa vasta-alkajille.

Asukkaat kokeilivat kaikenlaista humalanviljelystä hevostenkasvatukseen, mutta mikään ei tuntunut onnistuvan.

Asukkaiden piti lähteä yhteisön ulkopuolelle töihin voidakseen jatkaa tilanpitoa. Miehet hankkivat lisätuloja kaivoksissa, kun taas naiset lähtivät piioiksi.

Tilalla asui enimmillään parisenkymmentä perhettä.

Sosialismi vaikutti vahvasti yhteisön toimintaan varsikin ensimmäisinä vuosina.

Kun kymmenen vuotta oli kulunut, osuusfarmi päätettiin jakaa useiksi erillisiksi maatiloiksi.

Laaksoon jäi seitsemän perhettä, joiden rahat eivät riittäneet elämään. Vuonna 1932 United California Bank otti laakson tilat haltuunsa.

Jim Jones perusti laaksoon myöhemmin People’s Temple- eli Kansan temppeli -uskonlahkonsa. Sittemmin Jones seuraajineen muutti Guyanan viidakkoon, jossa yli 900 teki joukkoitsemurhan vuonna 1978.

Lähde: Yle 2016

Karjala-kuume

Neuvostoliiton talous oli nousussa 1930-luvulla. Neuvosto-Karjalaan houkuteltiin rakentajia ulkomaita myöten.

Samaan aikaan lama kuritti Pohjois-Amerikkaa. Monet lamaan, pula-aikaan ja sosialisminvastaisuuteen kyllästyneet suomalaissiirtolaiset lähtivät Neuvostoliittoon. Amerikansuomalaisia lähtijöitä oli noin 6000.

Myös noin 15 000 suomalaista sosialistia loikkasi Suomesta Neuvostoliittoon.

Olot olivat odotettua ankeammat, mutta suomalaissiirtolaiset olivat kovia tekemään työtä saaden arvostusta etenkin metsureina.

1930-luvun lopulla alkaneet Stalinin vainot muuttivat tilanteen. Suomalaisuudesta tuli melkeinpä kirosana.

Iso osa suomalaissiirtolaisista päätyi Karjalaan, mutta osa myös Siperiaan tai muualle Neuvostoliittoon.

Vuonna 1921 Yhdysvaltain länsirannikolta muuttaneet suomalaiset perustivat Donin aroille Kommuuna Kylväjän. Sen viimeiseksi suomalaiseksi kutsuttu Matti Tarhala kuoli keväällä 2022, mihin Kylväjän suomalaisaika päättyi lopullisesti.

Lähteet:

Colonia Villa Alborado

Colonia Villa Alborado -yhteisö perustettiin Paraguayhin vuonna 1920.

Kasvissyöntiä korostava suomalaissiirtokunta oli suurimmillaan 1940–50-luvuilla. Sitten se mureni vähitellen kuolemantapausten ja paluumuuttojen myötä.

Utopiasta ei koskaan kasvanut kovin suurta, sillä asukkaita oli parhaimmillaankin vain kuutisenkymmentä.

Ylen mukaan heistä oli 2000-luvun lopussa jäljellä enää kolme.

Suomalaisia tuli Paraguayihin viljelemään maata sekä Argentiinasta että suoraan Suomesta.

Aluksi Alboradan suomalaisista valtaosa eli viljelykasveilla ja hedelmillä. Karjataloutta harjoitettiin lähinnä siten saatavien lisätienestien takia.

Ylen haastattelun mukaan maanviljelys piti asukkaat leivän syrjässä, mutta muutoin köyhät ja karut olot saivat monet palaamaan Suomeen.

Colonia Villa Alboradalla ei ollut varsinaista johtajaa.

Suomalaisten tropiikki-innostuksen takana voi katsoa olleen Toivo Uusikallion, mutta hän muutti Brasiliaan Penedoon.

Paraguaysta kantautuvat hyvät uutiset houkuttelivat uusia asukkaita, kuten Jean Holopaisen ja Aili Mäki-Kihniän, jotka elivät viidakossa nudisteina, kunnes heidät painostettiin laittamaan vaatteet päälleen.

Kasvissyönti loppui rahanpuutteeseen ja puutostauteihin.

Lääkkeet korvattiin luontaishoidoilla, joita osa kuulostaa tehottomilta – esimerkiksi kalkkarokäärmeen puremaa hoidettiin kolmella metsäkanan siivenkärjen höyhenellä, verveena-ruoholla ja alligaattorin sukuelimellä.

Elintaso oli matala. Viimeisinä vuosina Suomen luterilainen kirkko lähetti asukkaille pieniä avustuksia.

Lähde: Yle 2012

Georgian Osuusfarmi

Georgian osavaltiossa vuonna 1921 perustettu McKinnonin osuusfarmi oli New Yorkin suomalaisten perustama.

Sosialistinen osuusfarmi oli toiminnassa vuoteen 1966 asti.

Idea osuusfarmin perustamiseen saatiin newyorkilaisessa saunassa.

Perustajat olivat asetehtaan työntekijöitä. He ostivat noin 150 hehtaarin tiluksen kertoman mukaan 18-kertaisella hinnalla. Sitten he houkuttelivat sinne lisää suomalaisia kehumalla aluetta ja sen mahdollisuuksia.

Osuusfarmin työ- ja hallintotehtävät jaettiin tasan, kaikki saivat saman verran palkkaa eikä alueen omassa koulussa opetettu uskontoa.

Jokaisella oli oma talo ja puolikas eekkeri juureksien viljelyä varten. Kaikki muu myytiin tulojen saamiseksi.

Parhaiten menestyi bataatti. Myös kananmunista saatiin hyvin tuottoa.

“Finn Townin” lauantaitansseihin tuli väkeä kauempaakin.

Osuusfarmin tarina päättyi poikkeavasti eli hyvässä suvussa.

Toisen maailmansodan jälkeen vanhemmat asukkaat jäivät eläkkeelle ja nuoret muuttivat muualle elantoaan hankkimaan.

Farmin maat myytiin pois vuonna 1966.

Lähde: Yle 2016

Paradiso (suunnitelma)

Vuosina 1925–1927 Ranskan Rivierealle suunniteltu Paradiso-ihanneyhteisö jäi pelkäksi suunnitelmaksi.

Sen taustalla olivat eräät Suomen Vegetaristisen Yhdistyksen jäsenet, jotka perustivat Helsingissä Osuuskunta Paradioson. Sen päämääränä oli tarjota edullisella hinnalla mahdollisuus nauttia auringosta.

Tarkoituksena ei ollut uudelleensijoittaa kaikkia suomalaisia vegetaristeja ulkomaille vaan ainoastaan luoda mahdollisuus viettää sopivan pituisia ajanjaksoja etelän lämmössä.

Pidemmän tähtäimen tavoite oli saada aikaan vegetaristinen maatila, jonka asukkaat voisivat ansaita asunnon ja ruuan (sekä mahdollisesti myös rahapalkkaa) vihanneksia ja hedelmiä viljelemällä.

Jäsenistä oli pulaa eikä hankkeen rahoittajien kanssa oltu yksimielisiä. Osuuskunta lakkautettiin vuoden 1928 alkuun mennessä ja jo maksetut osuusmaksut palautettiin.

Paradiso edustaa tavallaan luonnonparannusaatteen ja vegetarismin ihanteiden välietappia ennen eteläamerikkalaisten ihannesiirtokuntien perustamista.

Esimerkiksi Paradison jäseniin kuulunut Kirvun luonnonparantolan johtaja Malin Bergström lähti myöhemmin Penedoon.

Lähde: Siirtolaisuusinstituutti 1999

Penedo

Pastori Toivo Uusikallio perusti Brasiliaan Penedo-nimisen suomalaisten ihanneyhteisön vuonna 1929. Hänen mukanaan Brasiliaan muutti noin 150 suomalaista.

Tropiikki-kuumeen levittäjänä tunnettu Uusikallio unelmoi kasvissyöntiin ja siveellisyyteen perustavasta siirtokunnasta.

Penedon karut olosuhteet karkottivat monet suomalaiset alueelta, mutta 1930-luvun lama- ja sota-aika kasvatti yhteisön väkimäärää.

Aamulehden artikkelin mukaan Penedossa saattoi olla toisen maailmansodan jälkeen noin 300 suomalaista.

Lihansyönti-, kahvinjuoni- ja tanssikiellot kumottiin lopulta pakon edessä.

Yhteistaloudesta luovuttiin ensimmäisten kymmenen vuoden jälkeen.

Konkurssi koettiin vuonna 1942, minkä jälkeen yli puolet Penedosta myytiin. Kaikki suomalaiset eivät lähteneet, sillä alueen matkailupotentiaali oli jo havaittu.

Penedosta saunoineen ja täysihoitoloineen tuli suosittu matkailukohde. Sen nykyisiä turistipyydyksiä ovat kävelykatualue Pequena Finlândia (“Pikku-Suomi”), Joulupukinmaa ja Suomi-museo.

Penedon Joulupukki ei tunnu suomalaisesta tutulta, kuten Mira Jalomies kirjoittaa Ilta-Sanomissa:

“Joulupukin pisteessä myydään vain kiinalaisia ja brasilialaisia tuotteita. Korvapuusti-ravintolasta ei saa korvapuusteja, vaan ainoastaan brasilialaista ruokaa. Joulupukin suklaapajan tuotteet valmistetaan noin vartin automatkan päässä. Suomalaisiksi mainostetut tuotteet, itse tehdyt säilykkeet, ovat munakoisokastiketta ja mangochutneytä. Joulupukki on liian laiha eikä puhu kuin portugalia.”

Suomalaisten osuus Penedon asukkaista väheni vähenemistään vuosien varrella.

Alueella asuu enää kourallinen suomalaisia ja heidän jälkeläisiään. Suomen kieltä edes auttavasti osaavia on aina vain vähemmän.

Lähteet:

Viljavakka

Viljavakka oli vuodesta 1930 vuoteen 1944 toiminut vegetaristinen ihanneyhteisö Dominikaanisessa tasavallassa.

Siellä asui noin 140 henkilöä.

Olavi Lähteenmäki arvelee Siirtolaisuus-Migration-julkaisussa, että hankkeen käynnisti jo Arthur Gustaf Sonni.

Sonni oli saanut käsiinsä julkaisun, jossa kerrottiin Dominikaanisen tasavallan eurooppalaissiirtolaisille tarjoamista eduista.

Asiasta keskusteltiin Suomen vegetariaanisen seuran ja Akseli Skutnabbin perustaman vapaakirkollisen liikkeen piirissä.

Tiedusteluretki Länsi-Intian saarille tehtiin vuonna 1928.

Uutiset olivat hyviä, joten Suomessa alettiin valita Villa Vásqueziin muuttavia siirtolaisia.

Siirtokunnan nimi muuttui pian Viljavakaksi tai Vilja Vakaksi.

Perille pääsyn jälkeen kävi selväksi, että Dominikaaninen tasavalta halusi estää kansallisten siirtokuntien muodostumisen, joten Viljavakkaan oli jo asettunut yli 50 perhettä. Osa oli paikallisia ja osa eri puolilta Eurooppaa.

Riisinviljelys ei oikein ottanut onnistuakseen Viljavakassa. Sitten riisin hinta kääntyi laskuun ja Dominikaanisessa tasavallassa alkoi esiintyä sisäisiä poliittisia ja taloudellisia vaikeuksia.

Dominikaaninen tasavalta ei tarjonnutkaan täydellistä terveyttä, vaan siirtolaisia vaivasivat malaria sekä esimerkiksi punatauti. Ongelmia aiheuttivat myös halpa viina ja riitely.

Suomeen palaavat siirtolaiset eivät kertoneet kauniita tarinoita palmujen alta.

Siirtolaisvirta tyrehtyi ja Ulkosuomalaisseura yritti saada pelastettua saarelle jumiin jääneet siirtolaiset takaisin koti-Suomeen.

Dominikaaniseen tasavaltaan jäi vain muutama suomalainen, ja siirtokunnan nimikin on sittemmin muutettu Villa Isabellaksi.

Lähteet:

Jad Hashmona

Suomalaiset perustivat Jad Hashmona -moshavin Israeliin vuonna 1971. Jad Hashmona on edelleen toiminnassa.

Jad Hashmona eli “kahdeksan muisto” perustettiin Suomesta natsi-Saksalle vuonna 1942 luovutetun kahdeksan juutalaisen muistolle.

Yksi perustajajäsenistä oli Anja Suomela, joka on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Villi oksa jalossa puussa.

Nykyisessä Jad Hashmonassa on israelilaisten messiaanisten juutalaisten keskus ja noin 260 asukkaan yhteisö. Alueella sijaitsee myös hotelli, raamatullinen puutarha ja kylä sekä Raamatunkääntäjien koti.

Jad-Hashmonan ystävät ry tukee moshavia Suomesta käsin taloudellisesti ja henkisesti.

Lähteet:

  • Seurakuntalainen 2018
  • Yad8-verkkosivut ja Jad Hashoman ystävien verkkosivut
  • Anja Suomela: Villi oksa jalossa puussa (2005)

Yhteenveto

Tässä artikkelissa on esitelty lyhyesti 17 suomalaisten ihannesiirtokuntaa eri puolilta maailmaa.

Muutamat utopiat jäivät pelkiksi suunnitelmiksi, mutta valtaosa ehti olla toiminnassa edes joidenkin vuosien ajan.

Niitä perustivat ihmiset, joilla oli unelmia.

He eivät tahtoneet tyytyä pelkkiin mielikuvitusmatkoihin, vaan rakentaa itselleen paremman maailman.

Lisää luettavaa aiheesta:

Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa – Suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäivään (1985)

Lue lisää aiheeseen liittyvää: