Tässä esittelen viisi keskenään erilaista, omaelämäkerrallista kirjaa Afrikasta.
Kaikki kirjoittajat ovat syntyneet Euroopassa, mutta ovat joko asuneet tai muutoin viettäneet pitkiä aikoja eri puolilla Afrikkaa.
Kirjat siis valottavat enemmän tai vähemmän sitä, miten Afrikka näyttäytyy eurooppalaisten silmin.
Siksi nämä ovat pikemminkin parhaita matkakirjoja Afrikan mantereelta kuin tietokirjoja Afrikasta.
Sisältö
1. Aleksandra Fuller: Ei hunningolle tänään – Afrikkalainen lapsuuteni
Aleksandra Fullerin Ei hunningolle tänään – Afrikkalainen lapsuuteni on monen teeman kirja.
Se kertoo muun muassa äidin alkoholismista, Rhodesian sisällissodasta (1964–1979) ja siitä, miten avoimen rasisteja 1970-luvun valkoiset afrikkalaiset saattoivat olla.
1970-luvun Rhodesia on maailma, missä isä sytyttää 12-vuotiaan tyttärensä tupakan, ja missä kukaan ei halua samaa lautasliinaa, jota koulun ainoa musta oppilas on käyttänyt.
Se on maailma, missä perheen viidestä lapsesta vain kaksi selviää aikuiseksi; se on maailma, missä väkivallan uhka on arkipäivää; se on maailma, missä äiti nousee välillä aamiaispöydästä ampuakseen konepistoolilla keittiöön luikerrelleen käärmeen.
Sisällissodan päättymisen jälkeisenä vuonna Robert Mugaben ZANU voitti vaalit.
Hänestä tuli maan ensimmäinen pääministeri saamaan aikaan, kun maa sai kansainvälisesti tunnustetun itsenäisyyden nimellä Zimbabwe.
Myöhemmin Mugabesta tuli maan presidentti. Hän johti Zimbabwea noin 37 vuotta.
Tuona aikana maa syöksyi ennennäkemättömään talouskaaokseen. Kun kävin Zimbabwessa vuonna 2013, käytetyt vaatteet olivat arvokkaampia kuin paksu nippu paikallista valuuttaa.
Robert Mugabe kuoli 6.9.2019 95-vuotiaana oltuaan pois vallasta vasta vähän alle kaksi vuotta.
Suosikkiotteeni kirjasta:
”Kun laiva kääntyi Hyväntoivonnientä kohti, tuuli oli kääntynyt, ja äiti tunsi siinä Afrikan mausteisen, metsäisen tuoksun.
Hän tunsi ihmisten hajun: raa’at sipulit ja suolan, sellaisten ihmisten hajun, jotka eivät pelkää syödä lihaa ja jotka savustavat kalaa rantanuotiolla ja jotka hiertävät maissia jauhoksi ja jotka tekevät työtä ulkosalla.
Hän piteli minua ylhäällä, jotta saisin osani tuosta maanläheisestä tuoksusta, ja lämpimän ilmavirran sormet sukivat mustia kiharoitani, ja äidin vaaleanvihreät silmät muuttuivat lasinkirkkaiksi.
-Haista tuota, hän kuiskasi, se on kodin haju.” [–] ”Minä vedin sisääni keuhkojen täydeltä Afrikan ilmaa ja sain saman tien kuumeen.”
Toistaiseksi vielä missään lukemassani kirjassa ei ole kuvattu Afrikan tuoksua niin kuin tässä kirjassa. Alla lisää otteita:
Otteita kirjasta Ei hunningolle tänään
Kirja Ei hunningolle tänään – Afrikkalainen lapsuuteni on yhtä aikaa ahdistava ja piristävä, mikä ei ole kovin tavallista.
2. Kuki Gallmann: Unelma Afrikasta
Italialaissyntyinen Kuki Gallmann muutti Keniaan miehineen ja poikineen vuonna 1972.
He muuttivat 400 neliökilometrin suuruiselle farmille, minkä Gallmann muutti myöhemmin luonnonsuojelualueeksi.
Poika ja mies kuolivat muutaman vuoden sisään (toinen liikenneonnettomuudessa, toinen käärmeen myrkkyyn), mutta Gallmann päätti jäädä.
Sittemmin Kenian kansalaisuuden saanut Gallmann ylläpitää Gallmann Memorial Foundation (GMF) -säätiötä.
Sen tavoitteena on edistää yhteisöllisyyttä ja paikallisten yhteisöjen hyvinvointia, ihmisten luontosuhdetta ja muun muassa metsien uudelleen istuttamista.
Luonnonsuojelu voi olla vaarallista Keniassa.
Kuki Gallmannia on ammuttu kesällä 2017, ja hänen omaisuuttaan on tuhottu. Kaikesta huolimatta hän jatkaa luonnonsuojelutyötään.
Tässä runo Kuki Gallmannin kirjasta Unelma Afrikasta. Se lausuttiin hänelle tämän pojan hautajaisissa.
”Kuki, kysyit mitä sinä ja minä teemme täällä:
me olemme syntyneet kesyttömistä miehistä,
menimme naimisiin kesyttömien miesten kanssa,
synnytimme kesyttömiä lapsia.
”Kesyttömät miehet, jotka ottivat kiinni kiitävän
auringon ja lauloivat siitä oppien liian myöhään
että he tuottivat sille murhetta
sen matkalla,
eivät lähde lempeästi tuohon hyvään yöhön.”
Ja äiti seisoo niin hiljaa,
hänen vaatteensa näyttävät kivettyneen.
Poikaa muistellen hän seisoo.
Mikään ei valaise hänen kasvojaan:
vain pilvipatsaat kiitävät ruskeanpunaisen savannin yllä.
Hän seisoo siten pitkän pitkän aikaa ja taivas katsoo häntä mietteliäästi
suurella afrikkalaisella silmällään.
Kaksi sinistä lampea lapsen kasvoissa
katsovat kohti sinua, Kuki.
Pojan muiston varassa tyttö elää ja kasvaa.
Käärme liukuu alas kiveltään,
kotka kiitää korkeuksiin,
aurinko nousee ikuisesti.”
3. Juha Vakkuri: Afrikan ympäri
Juha Vakkuri (1946-2019) matkustaa kirjassaan Afrikan Ympäri muun muassa:
- Mauritaniassa
- Gambiassa
- Sierra Leonessa
- Ghanassa
- Kamerunissa
- Namibiassa
- Etelä-Afrikassa
- Sambiassa
- Tansaniassa
- Keniassa
- Etiopiassa
… siis Afrikan ympäri.
Matkailu etenee pääsääntöisesti julkisilla liikennevälineillä.
Ajomatkat ovat usein täynnä läheltä piti -tilanteita, onhan esimerkiksi ”mutkaisella vuoristotiellä on vaarallista ajaa sataa, raapia, availla sivuikkunaa, juoda ja laulaa hengellisiä lauluja” samanaikaisesti.
Olen kehunut Vakkurin kirjallista lahjakkuutta paljon. Kerronta on elämänmakuista, mukaansatempaavaa ja ajoittain varsin humorististakin.
Tässä minusta kaikista hykerryttävin pala tästä lähes 700-sivuisesta romaanista:
Otteita kirjasta Afrikan ympäri
Kirjasta oppii paljon Afrikan maiden historiasta, kuten:
- Englantilaiset perustivat keskitysleirejä Etelä-Afrikkaan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa
- Etelä-Afrikan keskitysleireillä arvioidaan kuolleen yli 27 000 siviiliä, joista yli 22 000 lapsia
- Kenialainen Mau-Mau-liike (1952–1960) surmasi noin 200 afrikkalaista siviiliä, 32 englantilaista maanviljelijää ja 200 brittiarmeijan sotilasta
- Britit surmasivat noin 20 000 Mau-Mau-taistelijaa ja noin 1000 Mau-Maun jäsenyydestä epäiltyjä (keskitysleireille vietiin yhteensä 70 000 kikujua)
Kirjassa kerrotaan afrikkalaisten päämiesten taustoista, mutta myös aivan tavallisten ihmisten elämäntarinoita.
Tein eräästä kirjan tarinasta somepostauksen.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
4. Karen Blixen: Eurooppalaisena Afrikassa
Karen Blixenin (1885–1962) Eurooppalaisena Afrikassa on klassikkokirja Afrikasta.
Se alkaa kuuluisilla sanoilla: ”Minulla oli Afikassa maatila Ngong-vuoren juurella”.
Näillä sanoilla alkaa myös kirjaan perustuva elokuva Minun Afrikkani (Out of Africa). Elokuvan päärooli on iki-ihanalla Meryl Streepillä.
Karenin mies muuten aloitti omat muistelmansa laudeella: ”Minullakin oli maatila Afrikassa Ngong-vuoren juurella”.
Samainen mies tartutti Kareniin Amorin taudin eli kupan, mikä sai hänet viettämään pitkiä aikoja vuodepotilaana.
Karen Blixen asui Keniassa 1913–1931. Karenin maatilalla yritettiin viljellä kahvia, mutta huonoin tuloksin.
Tänä päivänä maatilan alue on Nairobin esikaupunkialuetta. Sen nimi on Karen.
Karen Blixenin talo on suosittu vierailukohde: siellä käy vuodessa kymmeniä tuhansia turisteja. Karen on yhä Kenian tunnetuin skandinaavi.
Tässä eräs ote kirjasta Eurooppalaisena Afrikassa:
Otteita kirjasta Eurooppalaisena Afrikassa
5. Akseli Gallen-Kallela: Afrikka-kirja
Taidemaalari Akseli Gallen-Kallela asui ja matkusteli Afrikassa vuosina 1909-1911.
Koko perhe oli mukana tällä pitkällä matkalla.
Silloisista seikkailuista kertova Afrikka-kirja julkaistiin postuumisti vuonna 1931.
Afrikka-kirjan voit kuunnella ilmaiseksi Yle Areenassa.
Gallen-Kallelan kirjan sivuilla kuvataan kaunistelemattomasti ja analyyttisesti paikallista elämänmenoa Nairobissa ja muualla Keniassa.
Gallen-Kallela ei esimerkiksi epäröi kritisoida lähetyssaarnaajien vaikutuksia, eikä muiden eurooppalaisten tapaa kohdella palvelijoitaan.
Afrikan-vuosiin mahtui puhvelin ja ”jalopeuran” metsästämistä, luomisvimmaa, sairauksia ja unohtumattomia tapaamisia, mutta myös koti-ikävää:
”Tällaisia mietiskelin viime aikoina Afrikassa ja muistelin, kuinka usein minua oli vasten silmiä naurettu hulluksi puhuessani itseäni vanhemmille Suomen miehille siitä, että Suomi tulee ja sen täytyy kerran tulla itsenäiseksi ja päästä kehittymään sellaiseen kypsyyteen kuin sille on mahdollista.
En tiedä, miksi nämä ajatukset päivä päivältä yhä enemmän alkoivat kahlita mieltäni, joka näinä Afrikan aikoina ei ollut paljoakaan askarrellut poliittisissa kysymyksissä eikä kaikessa surkeudessa, mitä kotimaassa tapahtui. Olin elänyt suloisen kauden elämästäni huolettomassa mielentilassa.
Olin usein ollut vähällä tuntea autuuden esimakua, mikä tunne kuitenkiin eteläisten tähtien syttyessä taivaalle aina särkyi.
Mieli kaipasi tuttuja pohjoisen taivaan tähtiryhmiä. Kun katseeni painui tummaan maakamaraan, tiesin; suoraan läpi maapallon sen vastakkaisella puolella sijaitsee pieni, onneton ja ikuisesti rakas maa, jota sydämeni ei voi lakata kaipaamasta.”
Yhteenveto
Jos et itse pääse Afrikan mantereelle, anna näiden kirjojen tuoda Afrikka luoksesi ainakin toviksi.
Voit löytää ne kirjastosta, antikvariaatista tai ilmaisina äänikirjoina.
Nämä kirjat Afrikasta kannattaa lukaista, vaikkei olisi aikeissa matkustaa tuolle eteläiselle mantereelle.
Ne tarjoavat paljon ajattelemisen aihetta. Samalla ne haastavat uudelleenarvioimaan monia asenteitamme ja ennakkoluulojamme.
Huomaathan, että näiden kirjojen kirjoittajat ovat olleet eurooppalaisia ja ne kertovat Afrikasta enemmän tai vähemmän eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen.
Tutustumisen arvoisia afrikkalaisia kirjailijoita ovat esimerkiksi Chimamanda Ngozi Adichie ja Alain Mabanckou.
Voit aloittaa tutustumisen afrikkalaiseen nykykirjallisuuteen osoitteessa helmet.fi.
