Teksti toteutettu kaupallisessa yhteistyössä (Suomen Kultareservi)
Aiemmassa artikkelissa käsittelin suurimittaisen kullankaivun ja -huuhdonnan eettisiä ja ekologisia ongelmia.
Yhtenä esimerkkinä voidaan nostaa esiin kullan erottelussa käytettävä elohopea, mikä aiheuttaa vakavia terveysongelmia laajalla alueella.
Samassa artikkelissa totesin, että Lapin jokikultaa kerätään talteen eettisesti ja verrattain erittäin ekologisesti. Tässä artikkelissa keskityn tarkemmin siihen, miten Lapissa huuhdotaan kultaa, ja milloin Lapin kultaryntäys alkoi.
Kerrottakoon jo tässä vaiheessa, että kaikkein ekologisinta on suosia kierrätyskultaa, mikä on valmistettu hyödyntämällä rikkinäisistä kultakoruista ja käytöstä poistetusta elektroniikasta kerättyä kultaa.
Jos sinulla on rikkinäisiä tai tarpeettomia kultakoruja, tee ekoteko ja myy ne uusiokäyttöön. Tällä lailla voit tienata nopeasti jopa yli 1000 €. Tarkemman hinta-arvion saat käyttämällä Suomen Kultareservin kullan hintalaskuria.
Sisältö
Lapin kultaryntäys alkoi 1800-luvun lopussa
Kultaryntäyksiä esiintyi useita pitkin 1800-lukua.
Suhteellisen lyhytkestoista kultakuumetta mitattiin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Etelä-Afrikassa alueilla, joilta oli löytynyt suuria määriä kultaa.
Kultaa löytyi myös Suomen Lapista. Suomen ensimmäinen kultaryntäys sai alkunsa vuonna 1868, kun J. C. Lihrin retkikunta löysi kultaa Ivalojoelta Nuikkamukasta.
1870-luvulla kullankaivu alueella oli erittäin vilkasta. Keskuspaikkana toimi Ivalojoen Kultala eli Kruunun Stationi.
1880-luvulla kultaa etsittiin myös Sotajoelta ja Palsinojalta.
Saariselältä muutaman kilometrin päässä oleva Laanila nousi tärkeään asemaan 1900-luvun alussa, kun sinne rakennettiin Prospektor-yhtiön kultakaivos.
Noin 30 kilometrin päässä Saariselältä sijaitsevan Tankavaaran alueelta löytyi kultaa vuonna 1934. Kertomuksen mukaan löytöpaikka paljastettiin etukäteen unessa.
Tankavaara on Lapin eteläisintä kulta-aluetta, mistä löytyy nykyään myös Kultamuseo ja Kultakylä. Kultakylässä turistikin pääsee kokeilemaan kullanhuuhdontaa – talvella mukavasti sisätiloissa.
Lemmenjoen kultaryntäys alkoi vuonna 1954, kun Morgamojalta löytyi kultaa. Vilkkainta Lemmenjoella oli vuosina 1949-1951.
Kultaa kerättiin Suomessa talteen rännien ja vaskoolien avulla 1950-luvulle asti.
Lapin kultakuumeen ajoista kertoo muun muassa Åke Lindmanin elokuva Lapin kullan kimallus (katsottavissa Yle Areenasta).
Elokuvassa Pirkka-Pekka Petelius esittää Nils Lepistöä (1827-1893) ja Vesa Vierikko Jakob Ervastia (1826-1886), jotka löysivät Ivalojoelta kultaa vuonna 1869.
Minulla oli lapsena kunnia tuntea Nils Lepistön pojantytär, joka oli viettänyt paljon aikaa Lapin kultakentillä isänsä ja aviopuolisonsa kanssa.
Lapin kultaryntäysten alkuaikoina kultaa saatiin merkittäviä määriä ja osa hipuista oli todella suuria.
Suurin Suomesta koskaan löytynyt kultahippu painoi miltei 393 grammaa (kuva jäljennöksestä yllä).
Sittemmin kultasaaliit alkoivat ehtyä, minkä lisäksi kullan hinta romahti 1950-luvun alussa.
Kullankaivu ja -huuhtominen ei ollut enää erityisen kannattavaa (ei käsin eikä koneellisesti).
Kullankaivu sai piristysruiskeen 1970-luvulla, kun kullankaivu osattiin valjastaa turismin tarpeisiin. Kultainnostusta ovat pitäneet yllä etenkin Tankavaaran Kultamuseon perustaminen ja Tankavaarassa pidetyt kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskilpailut.
Oma lukunsa ovat he, joille kullanhuuhdonta on elämäntapa.
He palaavat valtauksilleen kevät toisensa perästä riippumatta siitä, mitä kullasta maksetaan.
Heidän on pakko sopeutua myös lakiuudistuksiin, kuten vuonna 2011 voimaan tulleeseen kaivoslakiuudistukseen.
Laki lopetti koneellisen kullankaivun Lemmenjoen kansallispuistossa, mihin kulta-alueet liitettiin vuonna 1971.
Lemmenjoen kansallispuistoon ei myöskään myönnetä uusia lupia koneelliseen kaivamiseen. Ylen mukaan lakia on perusteltu muun muassa ympäristösyillä.
Metsähallituksen Luontoon.fi-sivuston mukaan Lemmenjoella olisi nykyään noin kolmisenkymmentä lapiokaivajien valtausta sekä kullanhuuhdontalupaa.
Konekaivulla alueella tuotettiin vuosittain noin 20 kiloa kultaa, mutta lapiopelillä kultaa löytyy runsaan kilon verran vuodessa.
Tankavaaralta saadaan vuosittain noin kuutisen kiloa kultaa.
Miten Lapin jokikultaa huuhdotaan?
Kultaa voidaan huuhtoa koneellisen tai lihasvoimaan perustuvan lapiokaivun avulla.
Lapiokaivu tarkoittaa sitä, että maata kaivetaan lapioilla tai hakuilla.
Seuraavaksi maa-aines kaadetaan ränniin.
Huuhdontaränniin ohjataan vettä, jotta kevyt maa-aines kulkeutuisi pois ja painavampi kulta jäisi rännin rihloihin. Kulta on noin seitsemän kertaa painavampaa kuin normaali kiviaines.
Rihloista kerätty kullansekainen maa-aines otetaan vaskooliin, jossa kulta erotellaan muusta aineksesta veden avulla.
Vaskaus on tekniikkalaji, minkä oppii vain tekemällä.
Itselläni meni ehkä 20 minuuttia ensimmäisen vaskaukseeni. Kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskilpailuissa vaskaus hoituu noin minuutissa – ilman, että kultaa menee hukkaan.
Lyhyesti kuvattuna ideana on ottaa vaskoolin pohjalle kultapitoista maa-ainesta ja vettä, ja sitten ravistella kokonaisuutta tietyllä tekniikalla niin, että vaskoolin pohjalle jää lopulta vain pelkkiä kultahippuja. Välillä vaskoolista kaadetaan vettä pois ja otetaan uutta tilalle.
Kuten edellä totesin, kullanhuuhdontaa voi kokeilla ohjatusti Tankavaaran Kultakylässä Sodankylän pohjoispuolella.
Jos haluat kokeilla kullanhuuhdontaa valtion omistamilla maa-alueilla, tarvitset Tukesin myöntämän kullanhuuhdontaluvan. Yksityisomisteisella maalla kullanhuuhdontaan riittää maanomistajan lupa.
Yhteenveto
Lapin jokikulta on kallista (myös suklaassa: oheisessa kuvassa olevaa kultasuklaata myydään muun muassa Kultamuseossa).
Käsin huuhdottu jokikulta on kuitenkin eettinen ja ekologinen valinta.
Lapin jokikultaan ei liity korruptiota, lapsityövoimaa tai ympäristötuhoja, kuten esimerkiksi Amazonin sademetsässä kaivettuun kultaan saattaa liittyä.
Jokikultaa ei myöskään erotella elohopean tai syanidin avulla.
Kullanhuuhdonnassa on oma viehätyksenä ja sillä on eittämättä varsin romanttinen maine.
Kullanhuuhdontaa kannattaa kokeilla, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus, mutta esimerkiksi kihlasormuksen kullan huuhtominen itse on jo melko kunnianhimoinen tavoite.
Realistisempi päätös on ostaa kihlasormus, mikä on tehty ammattilaisten huuhtomasta jokikullasta tai kierrätyskullasta.
Rahat uuteen sormukseen voi hankkia esimerkiksi myymällä rikkinäisiä, parittomia ja tarpeettomia kultaesineitä kierrätyskullan ostajille.
Suomen Kultareservi ostaa kultaa kaikissa muodoissa ja kaikissa pitoisuuksissa. Palvelun avulla voit muuttaa kultakorut, kultakellot ja esimerkiksi hammaskullan rahaksi hetkessä.
Romukullan uusiokäyttöön ohjaaminen ja rahaksi muuttaminen onnistuu kotoa käsin. Myyntipakkaus on vakuutettu 5000 euron edestä, ja saat rahat tilille viiveettä hyväksyttyäsi tarjouksen.
Mainittakoon myös, että Suomen Kultareservi on äänestetty Suomen parhaaksi kullan myyntipalvelijaksi vuosina 2019-2021.
*Klikkaa tästä ja muuta kierrätyskulta rahaksi!