Meditatiivinen valokuvaus metsäyhteyden syventäjänä

meditatiivinen valokuvaus metsäyhteyden syventäjänä

Oma suhteeni metsään on ollut jo pitkään suoritus- ja hyötykeskeistä.

Menen metsään saadakseni liikuntaa, laskeakseni stressitasoa ja kerätäkseni sieniä tai marjoja.

En mene metsään koskaan vain olemaan yhtä luonnon kanssa.

Aloin pohtia, voisiko kamera auttaa metsäyhteyteni syventämisessä.

Tässä artikkelissa kerron, mitä meditatiivinen valokuvaus on ja kuinka se voi vahvistaa metsäyhteyttä.

Pohdin myös sitä, mitä eroa on metsäsuhteella ja metsäyhteydellä.

Mitä meditatiivinen valokuvaus on?

hidas valokuvaus
Kirjassaan Lempeä linssi — Valokuvaus tienä läsnäoloon (2020) Johanna Tanska ja Juha Tanska luonnehtivat kameraa “myötätuntoisen ja levollisen katselun mainioksi apuvälineeksi”.

Nykyisen selfie-kulttuurin aikana sitä on aluksi vaikea uskoa.

Valokuvaamisessa tuntuu olevan kyse pelkästään suorittamisesta ja kilpailemisesta (ainakin minulle, koska valokuvaus on osa sisällöntuottajan työtäni).

Meditatiivinen valokuvaus edustaakin kokonaan toisenlaista valokuvaamisen tapaa.

Meditatiivinen valokuvaaja havainnoi ympäröivää todellisuutta levollisella myötätunnolla vailla suorittamisen tai jonkin haltuun ottamisen asennetta.

Tarkoituksena on tutustua maailmaan linssin läpi vailla ennakko-odotuksia ja ottaa vastaan kaikki, mitä nykyhetkessä näkee ja tuntee.

Esimerkki meditatiivisesta valokuvausta somejulkaisussani:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Kultaintoblogi (@kultaintoblogi) jakama julkaisu

Kuva vaikuttaa äkkiseltään epäonnistuneelta, mutta itse asiassa siihen on vangittu se hetki ja se tunne, jossa elin ottaessani kuvaa. Muistan, missä ja milloin se on otettu, ja se on siksi tärkeämpi kuin jokin teknisesti onnistuneempi kuva.

Johanna Tanskan ja Juha Tanskan kirjassa meditatiivinen valokuvaus, kontemplatiivinen valokuvaus ja hidas valokuvaus ovat toistensa rinnakkaiskäsitteitä.

Latinan kielestä tulevan sanan “kontemplatiivinen” selitetään tarkoittavan kärsivällistä, keskittynyttä pohdiskelua ja katselemista. Tästä on kyse myös monissa rukousperinteissä.

Hitaassa valokuvauksessa pohdiskelu jatkuu myös kuvanottotilanteen jälkeen.

Otettuja kuvia onkin hyvä tarkastella jälkikäteen.

Voi olla hyvinvoinnin kannalta terapeuttista pitää päiväkirjaa ajatuksista, oivalluksista ja tunteista, joita kukin kuva herättää.

Kontemplatiivinen valokuvaaminen vahvistaa ykseyden kokemusta

Hitaan eli siis kontemplatiivisen kuvaamisen kautta suhde itseen ja ulkoiseen ympäristöön on erilainen kuin arjen kiireiden ja paineiden alla.

Meditatiivinen valokuvaaja voi uppoutua hetkeen ja oppia olemaan vahvasti läsnä myös silloin, kun mukana ei ole kameraa.

Lempeä suhtautuminen valmistaa tilaa muutoksille.

Sitä voi huomata muuttuneensa kärsivällisemmäksi ja tarkkaavaisemmaksi – myös omia tunteitaan ja rajojaan kohtaan.

Myös ykseyden kokemus luonnon ja muiden ihmisten kanssa voi vahvistua.

Tästä samasta ykseyden kokemuksesta on kyse myös ekoerotiikassa.

Tärkeitä eroja meditatiivisen ja tavanomaisen valokuvauksen välillä:

  • Valokuvan ottajasta tulee valokuvan vastaanottaja
  • Huomio siirtyy toiseudesta vastavuoroisuuteen
  • Arvioiva asenne kohteeseen muuttuu avoimuudeksi sen mysteereille
  • Pääpaino siirtyy lopputuloksesta prosessiin
  • Valokuvaus muuttuu aggressiosta kunnioittamiseen

Jotta lukijan olisi helpompi hahmottaa, mistä on kyse, esittelen alla lyhyesti pari kirjassa annettua harjoitustehtävää.

Harjoitustehtäviä meditatiiviseen valokuvaukseen:

  • Pyri ottamaan jotenkin varhaisimpaan lapsuusmuistoosi liittyvä valokuva
  • Peitä etsin/näyttö teipillä päivän ajaksi: miltä maailma näyttää, kun et voi kunnolla tarkentaa?
  • Räpsi kuvia liikkeessä kävellessäsi vilkkaalla kadulla
  • Ota viikon ajan kuvia yhdestä kotisi huoneesta: mitä huoneessa tapahtuneet muutokset kertovat?
  • Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa kuvaamalla säännöllisesti ilonaiheesi
  • Ota kuva kolmesta erityisen kuormittavasta asiasta/ilmiöstä (vaikka symbolinenkin)
  • Anna lahjaksi kuvia, joista käy ilmi, mitä henkilössä arvostat
  • Yritä ottaa kuva paikasta, jossa vallitsee aivan erityinen tunnelma (esimerkiksi itsellesi pyhästä paikasta)

Mainitussa kirjassa Howard Zehrin kerrotaankin tiivistäneen kontemplatiivisen valokuvauksen periaatteet sanoihin nöyryys, kunnioitus ja ihmettely.

Myös neulanreikäkuvaus on hidasta valokuvausta, sillä prosessi on hidas ja meditatiivinen.

Ohessa somejulkaisuni aiheesta:

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Kultaintoblogi (@kultaintoblogi) jakama julkaisu

Hidas valokuvaaja voi nähdä metsän puilta

kontemplatiivinen valokuvaus

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että hidas valokuvaus voi vahvistaa yksilön metsäyhteyttä.

Valokuvausharjoitusten myötä voi alkaa tajuta kokonaisuuden aivan eri tavalla kuin aiemmin.

Omia kokemuksiani ja ajatuksiani meditatiiviseen metsäkuvaukseen liittyen:

  • Rakkaimmissa valokuvissani ollaan aina luonnon keskellä (usein juuri metsässä)
  • Spontaanisti räpsityistä (tai ns. epäonnistuneista luontokuvista tulee aina kiinnostavampia kuin tarkoin harkituista)
  • Meditatiivinen kuvaus tuntuu palauttavan nautinnon sekä luonnossa liikkumiseen että valokuvaamiseen (jes, ei suorituspaineita!)
  • Bonuksena saa myös ns. onnistuneita luontokuvia, joihin on saatu vangittua paikan erityinen tunnelma tai valo
  • Meditatiivinen valokuvaus innostaa röhnöttämään maassa ja kiipeilemään puissa: silloin näkee lähiympäristön uudesta vinkkelistä
  • Meditatiivinen luontokuvaus saa havaitsemaan ihmeellisiä yksityiskohtia ja näin ollen ihmettelemään sekä arvostamaan metsäluontoa entistä enemmän

En tarkoita sitä, että meditatiivinen/kontemplatiivinen/hidas valokuvaus olisi ainut tai edes paras keino luontoyhteyden syventämiseen.

Kuten Adela Pajunen ja Marko Leppänen toteavat kirjassaan Suomalainen metsäkylpy (2019), ihan jokaisella metsäretkellä voi kokea yhteyttä yksilötason ylittävään kokemukseen.

Riittää, että pysähtyy kuunnellakseen, haistellakseen, maistellakseen ja katsellakseen.

Katselu voi tapahtua linssin läpi, kunhan kamera toimii sillä hetkellä pikemminkin suurennuslasina kuin täydellisen instakuvan synnyttäjänä.

Todellisuutta havainnoidessa – kameran kanssa tai ilman – voi huomata myös itsensä olevan osa metsää.

Luontoon kytkeytyminen tällä lailla voi lisätä eheyden kokemusta.

Metsä ei ole erillinen ja toisaalla oleva – se on tässä ja nyt, ja sinä olet osa sitä.

Metsäyhteyden vahvistumisella voi olla positiivisia vaikutuksia sekä henkilökohtaisella tasolla että laajemmassa mittakaavassa.

Jos empatia ja arvostus metsää kohtaan lisääntyy, ihminen saattaa ottaa arjen valinnoissaan (metsä)luonnon paremmin huomioon.

Se voi saada esimerkiksi pienentämään omaa hiilijalanjälkeään.

Metsäsuhde vai metsäyhteys – mitä eroa?

metsäsuhde vai metsäyhteys

Meistä jokaisella on jonkinlainen metsäsuhde, koska saamme metsästä melkein kaiken tarvitsemamme.

Metsät tuottavat happea, rakennusmateriaalia ja ruokaa.

Metsässä oleskelulla voi olla terveysvaikutuksia. Metsien on osoitettu esimerkiksi vähentävän stressiä ja lisäävän vastustuskykyä.

Metsässä liikkuminen voi auttaa myös vaikeiden ilmastotunteiden kanssa.

Metsäsuhde on kaksisuuntaista vuorovaikutusta.

Ihminen on vain yksi laji, joka voi tuottaa metsälle tarpeellisia ravinteita.

Kuoltuaan ihminen on eloperäistä jätettä.

Vain isoimpien luiden maatuminen on hidasta, mutta muuten me alamme varsin pian “kasvaa heinää Honkanummella” (ellei sitten lahjoita ruumista tieteelle).

Metsäyhteys voidaan määritellä vaikkapa metsärakkaudeksi.

Termin voidaan katsoa käsittävän kaikki positiiviset suhtautumistavat metsää kohtaan (esimerkiksi vastuun tunteminen, ykseyden kokeminen, hengellisen yhteyden tunteminen tai empatia).

Metsäyhteyden määrä ja laatu vaihtelee yksilöittäin.

Metsäyhteyttä ei välttämättä tunne kovin syvästi, jos ei ole lapsesta asti saanut myönteisiä metsäkokemuksia, mutta metsäyhteyden rakentaminen ei ole koskaan liian myöhäistä.

Sanaa metsäsuhde käytetään toisinaan tarkoittamaan sitä, minkä näkisin ennemminkin juuri metsäyhteydeksi.

Suomalaisten metsän kanssa kokema yhteenkuuluvuus on valittu Elävän perinnön kansalliseen luetteloon juuri suomalaisen metsäsuhteen nimellä.

Google tarjoaa metsäsuhdetta käsitteleviin hakuihin myös metsäyhteyteen liittyviä hakutuloksia.

Metsäyhteyden Google tulkitsee selvästi henkisempänä käsitteenä tarjoten esimerkiksi metsäkylpyihin liittyviä hakutuloksia.

Meditatiivinen valokuvaus vahvistaa nähdäkseni nimenomaan metsäyhteyttä, eli kaikkia niitä positiivisia tunteita, joita metsä meissä herättää.

Metsäsuhde meillä jo onkin, eikä se lopu edes haudassa.

Minun metsäsuhteeni

luontokuvaaja
Minun suhteeni metsään alkoi heti synnyttyäni, olenhan maalta kotoisin.

Perheen ainoana lapsena leikin useimmiten yksin kuusten alla ja kivillä kiipeillen.

Nimesin pihalinnut ystävikseni ja roolitin ne leikkeihini.

Kävin opiskelemassa pääkaupunkiseudulla.

Jaksoin kaupunkielämää, jos pääsin säännöllisesti metsään. Onneksi metsä ei ollut koskaan kaukana: metsään pääsi lähimatkalle vain muutaman sadan metrin päähän.

Nykyään asun taas metsän sylissä, tällä kertaa omavaraisuutta tavoittelevalla pientilalla.

Talossamme:

  • Ei ole sisävessaa vaan kuivakäymälä
  • Aurinkopaneelit tuottavat sähkön
  • Varaava takka pitää huolen lämmityksestä
  • Vesi tulee omasta kaivosta
  • Jätevedet käsitellään omassa jätevesijärjestelmässä
  • Kotikanala ja luomu puutarha huolehtivat ruoan- ja mehiläiset hunajan tuotannosta
  • Sää määrää sen, mitä kulloinkin voi ja pitää tehdä

Metsä alkaa aivan tonttimme rajalta tarjoten mahdollisuuksia sienestykseen, marjastukseen ja koiran kanssa lenkkeilyyn.

Kuten alussa totesin, metsäsuhteeni muuttui vuosien varrella hyötykeskeiseksi: en enää osannut olla metsässä suorittamatta samalla jotain.

Tästä hyötykeskeisyydestä olen opettelemassa eroon esimerkiksi meditatiivisen valokuvauksen avulla.

Toinen tapa oman metsäsuhteeni/metsäyhteyteni vahvistamiseen on ehdottomasti ulkona nukkuminen, mitä olen taas pitkän tauon jälkeen alkanut harrastaa.

Missään ei nuku niin hyvin kuin kesäisellä mäntykankaalla, eikä mikään muu saa minua tuntemaan niin suurta yhteyttä ja ykseyttä ympäröivän metsäluonnon kanssa.

Yhteenveto

luontokuvaus
Metsä-sana on melko nuori lainasana.

Metsä oli niin erottamaton osa esivanhempiemme maailmaa, ettei sille tarvittu erillistä sanaa.

Se, että suomalaisilla on historiallisesti syvä metsäyhteys, ei takaa metsäyhteyden säilymistä.

Metsäyhteys ei siirry verenperintönä, vaan se rakentuu metsässä vietetyn ajan ja siellä saatujen positiivisten metsäkokemusten pohjalta.

Yhteys metsään voi väljähtyä, joten yhteyttä on hyvä ylläpitää säännöllisillä ja aistit avoinna tehdyillä metsäretkillä.

Meditatiivinen valokuvaus on yksi tapa rakentaa, uudistaa ja syventää metsäyhteyttä. Se on toiminut hyvin ainakin oman metsäsuhteeni elvyttämisessä.

Meditatiivinen valokuvaus on nähdäkseni ennen kaikkea lempeää tarkkailua ja hyväksyvää läsnäoloa, mistä on riisuttu kaikki hyödyntavoittelu.

Muita tapoja metsä- tai luontoyhteyden syventämiseksi ovat esimerkiksi muutto ekoyhteisöön tai utopiayhteisöön, ulkona nukkuminen ja hortoilu.

Lähteet:

  • Johanna Tanska ja Juha Tanska: Lempeä linssi — Valokuvaus tienä läsnäoloon (2020)
  • Adela Pajunen ja Marko Leppänen: Suomalainen metsäkylpy (2019)

Lue lisää aiheeseen liittyvää: