Suomen ekokylät ja ekoyhteisöt 2025

Tässä artikkelissa esittelen ekoyhteisöt ja ekokylät Suomessa.

Suomalaisissa ekokylissä pyritään yleensä omavaraisuuteen ja luontoa kunnioittavaan elämään.

Vanhimmat ekoyhteisöt on perustettu 1980- ja 1990-luvuilla. Osa on lopettanut jo toimintansa, mutta uusia yhteisöjä on vuonna 2025 vähintäänkin suunnitteilla.

Suomen ekoyhteisöt ja ekokylät

Tässä lista Suomen ekoyhteisöistä eli ekohenkisistä yhteisasuntoloista. Yhteisön kotina on yleensä jokin entinen maatila tai parantola. Asukkaat maksavat vuokraa ja/tai tekevät palkatonta työtä yhteisön eteen.

Tässä lista niistä Suomen ekokylistä, mitkä perustuvat yksityisomistukseen. Ympäristöystävällisyyteen sitoutuneilla asukkailla on omat kodit ja tontit, mutta he voivat viettää aikaa yhdessä muiden kanssa.

Seuraavilla riveillä kerron tarkemmin kustakin ekokylästä tai -yhteisöstä.

Ensin listaan ekoyhteisöt, jotka on perustettu esimerkiksi vanhalle maatilalle. Niiden asukkaat maksavat usein vuokraa osallistuen samalla yhteiseen maanviljely- ja/tai osuuskuntatoimintaan.

Niiden alle listaan ekologiset kylät, joita leimaa omistusasuminen, vaikka asukkaat saattavatkin osallistua esimerkiksi yhteisruokailuihin. Kunkin omakotitalon asumiskulut maksetaan kuitenkin omasta pussista.

1. Keuruun ekokylä

Kaikilla asukkailla on oma vuokrattu asuntonsa Keuruun ekokylässä, mutta esimerkiksi ekologinen ruoka nautitaan yhdessä.

Keuruun ekokylä pyrkii omavaraisuuteen ruoantuotannossa ja energiassa.

Kyseessä on yli 50 hehtaarin maatila, mikä on noin 40 ihmisen koti. Ekokylässä pidetään talkooviikot keväisin ja syksyisin.

Jos ihastut paikkaan talkoissa, voit hakea tutustumis- ja sen jälkeen koeasumisjaksolle.

Kotisivut: www.keuruunekokyla.fi

2. Katajamäen ekoyhteisö

Katajamäen ekoyhteisö Mänttä-Vilppulassa on noin 10 asukkaan vakituinen koti, minkä omavaraisuusasteen kerrotaan ainakin olleen noin 50 %.

Paikalla on aiemmin toiminut E. W. Lybeckin 1900-luvun alussa perustama luontaisparantola.

Päärakennus tuhoutui vuonna 2010 tulipalossa, mutta paikalle rakennetaan uusia yhteiskäyttöön tulevia rakennuksia vanhoista hirsistä.

Ideana on, että koeajan jälkeen voit hakea vakituista vuokra-asuntoa tästä yhteisöstä.

Tällä hetkellä kyseisestä ekoyhteisöstä ei ole kovin paljoa tietoa saatavilla.

Lue lisää:

• Pellervo-lehden artikkeli
• Apu-lehden artikkeli 2022

3. Ähtärin ekokylä Gaija

Ähtäriläisessä eko- tai luomukylä Gaijassa asutaan vuokralla ja harjoitetaan mm. viljelyä sekä karjanhoitoa.

Yhteisö toimi alun perin Suomineito-nimellä ja sen vetäjänä tunnettiin Marketta Horn.

Facebook-sivu: Gaija

4. Livonsaaren yhteisökylä

Livonsaaren yhteisökylä Naantalissa on ollut ekorakentamisen, paikallistalouden ja yhteisöllisen päätöksenteon edelläkävijäyhteisö vuodesta 2005.

Vanhan maatilan 60 hehtaarille on rakennettu sekä vuokrataloja että yksityisomisteisia savi-, hirsi- sekä mm. olkitaloja, joissa ei ole vesivessoja.

Päriseviä ruohonleikkureitakaan ei saa käyttää.

Asukkaissa on niin roadkill-metsästäjiä, kaninkasvattajia kuin kuppareitakin.

13 500 euron sijoituksella saa puoli hehtaaria, jolle talonsa rakentaa. Mm. sauna, pesula ja verstaat ovat yhteiskäytössä.

Facebook-sivu: Livonsaaren yhteisökylä

5. Heinolan tila Mäntsälässä

Heinolan tilan omistaa Biodynaamisen viljelyn säätiö, ja sitä hallinnoi Heinolan maatilayhteisön osuuskunta.

Tarkoitus on kehittää ilman jatkajaa jääneestä tilasta maatilayhteisö, missä noudatetaan kestävän kehityksen periaatteita ja terveitä elämäntapoja.

Haaveissa on uudenlaisen maaseutuasumisen mallitila.

Tulevaisuudessa tilalla voi olla green care -eli vihreän hoivan asumispalveluita senioreille.

Kotisivut: https://heinolantila.wordpress.com/

6. Metsän syli (yhteisö lopetettu)

Metsän syli Sysmässä oli maatila, jolla harjoitettiin luomuviljelyä, joogaa ja majoitustoimintaa.

Samalla se oli mahdollisimman laajaan omavaraisuuteen tähtäävä pieni yhteisö.

Toiminta loppui toukokuussa 2021.

Facebook-sivu: Metsän Syli

7. Väinölän teosofinen yhteisö

Väinölän talo on Vilppulassa sijaitseva ihmisyyden tunnustajien työkeskus ja koti, joka on toiminut vuodesta 1985.

Yhteisössä on noin 30 henkeä, ja läheisissä Toukolan ja Sampolan yhteisöissä on asukkaita noin 10 henkeä.

Väinölän yhteisö toimii ns. yhteistaloudessa, eli yhdessä tienatut rahat menevät yhteiseen kassaan, josta maksetaan laskut ja ostetaan ruoat. Ylijäämä on kaikkien käytettävissä oman harkinnan mukaan.

Yhteisössä ei ole sääntöjä, tasajakovaatimuksia tai työtuntikirjanpitoa.

Lue lisää:

• Kotisivut: http://www.ihmisyydentunnustajat.fi/vainola/
• Ilta-Sanomien artikkeli

8. Tärkkilä: Kestävän kulttuuriperinnön keskus Jämsänkoskella

Talkoot, leirit, piirit ja kurssit kuuluvat Tärkkilän tapahtumiin Jämsänkoskella.

Tärkkilä on samalla Ikikaiku-säätiön ensimmäinen kiinteistö.

Tärkkilän tila on perustettu vuonna 1803, ja tavoitteena on saada alue entisöityä mahdollisimman pitkälle:

”Haaviston kylän elämä on vuosisatojen ajan perustunut omavaraisuuteen. Tärkkilän kestävän kulttuuriperinnön keskuksen ja Runokylän tavoitteena on jatkaa tätä kunniakasta perinnettä.

[–]Haaveena on, että jonakin päivänä Tärkkilässä taas mylly pyöri, pärehöylä suihkaa ja pajasta kuuluu alasimen kalke.”

Vuoden 2023 kesällä saamani tiedon mukaan Tärkkilässä asuisi vakituisesti vain yksi henkilö, mutta jatkossa asukkaita voi olla kokonaisen ekoyhteisön verran.

Facebook-sivu: Tärkkilä

9. Emmaus Jokioinen

Emmaus Jokioinen ry on vuonna 1977 perustettu yhteisö, jolle on tärkeää kehitysyhteistyö.

Yhteisön omistaa maatilan, jolla on asunut viime vuosina alle 10 henkeä.

Yhteisön arkeen on kuulunut myös viljeleminen ja ainakin osittain rahatalouden ulkopuolella eläminen.

• Kotisivut: https://emmausjokioinen.fi/
• Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Emmaus-liike 

10. Auroora, Rääkkylä

Ekokoto Osuuskunta on vuonna 2020 perustettu, Hämeenlinnassa sijaitseva osuuskunta.

Se keskittyy luomaan lahjataloutta ja yhteisöä, mikä perustuu permakulttuuriiin, vegaaniuteen, tieteelliseen maailmankuvaan ja avoimen lähdekoodin teknologian periaatteisiin.

Yhteisöllä on omistuksessaan entinen kyläkoulu Auroora, missä voi asua kasvukauden ajan maksat-mitä-voit-periaatteella.

Auroora sijaitsee Pohjois-Karjalan Rääkkylässä. Alueella metsäyhteys on perinteisesti ollut vahva.

Kotisivut: https://kotocoop.org/units/auroora/

11. Julina-yhteisö, Heinola

Juliana-yhteisö on vuonna 1997 perustettu ortodoksinen ekoyhteisö Heinolassa. Se on yksi ensimmäisistä ekoyhteisöistä Suomessa.

Naisyhteisösäätiön kaksi luhtitaloa sijaitsevat samalla tontilla Heinolan ortodoksisen kirkon kanssa.

Yhteisö on perustettu alun perin naisille, mutta se on sittemmin avattu myös miehille.

Asukkaat maksavat asunnoistaan vuokraa. Heillä on mahdollisuus hyödyntää myös yhteistiloja sekä pihamaata vihannesten kasvattamiseen.

• Kotisivut: https://naisyhteisosaatio.wixsite.com/juliana/etusivu
• Aamun Koiton artikkeli ekoyhteisöstä

12. Jänönperän ekoyhteisö, Espoo

Espoon Lippajärvellä sijaitsee pienimuotoinen ekoyhteisö, jossa asuu 4-5 henkilöä.

Yhteisön arkeen kuuluu ruokakulujen jakaminen, pienviljelyn harjoittaminen sekä esimerkiksi joogan harrastaminen.

Kymmenen neliön huoneen vuokra tässä ekologisessa kommuunissa on noin 235 €/kk.

13. Sahalan kartano, Rautalampi

Sahalan kartano Rautalammilla on luomukartano, mihin mahtuu 30-50 asukasta.

Kahdentoista neliön huoneen vuokra näyttäisi olevan 300 €/kk alkuvuonna 2024. Vuokraan kuuluu mahdollisuus käyttää yhteisiä tiloja.

Sahalan kartanon kotisivut: https://www.sahalankartano.fi/

14. Hub Feenix, Raasepori

Hub Feenix on entinen keukoparantola, mihin on rakennettu hyvinvointikeskus ja ekoyhteisö.

Tilaa on 15 000 neliötä, joten Hub Feenix tarjoaa oivalliset puitteet myös erilaisille tapahtumille sekä taiteen tekemiselle.

Yksiön vuokra on edullisimmillaan 100 euroa kuussa.

Hub Feenixin kotisivut: https://www.hubfeenix.fi/

15. Mekrijärvi-projekti, Ilomantsi

Entinen yliopiston tutkimusasema on ollut matkailukäytössä.

Isosta rakennuksesta saattaa vielä hyvinkin tulla uusi ekoyhteisö Pohjois-Karjalaan.

Paikan päällä selvitetään myös mahdollisuuksia muuntautua off grid -tilaksi (tieto vuodelta 2024).

Lue lisää: Wikipedia

16. Bromarvin ekokylä

Bromarvin ekokylä sai alkunsa Marttayhdistyksen lahjoitusvaroista.

Kylän yksityisomistuksessa olevat talot ja lämmöntuotantoon sekä vedenpuhdistukseen tarvittavat rakennukset on rakennettu lähiseudulta saatavista materiaaleista ja kierrätysosista.

Lue lisää:

• MTV:n artikkeli
• Turun Sanomien artikkeli

17. Kangasalan ekokylä

Kangasalan ekokylässä on yhteisesti hoidettu jäteveden käsittelyjärjestelmä.

Yksityisomisteisissa asuinrakennuksissa on kompostoivat käymälät, joista saatu virtsa käytetään lannoitteena.

Veden ja sähkön kulutus on todella pientä.

Lämpöenergia tulee oman lämpökeskuksen puuhakkeesta.

Lisätietoa: Adele Halttusen pro gradu

18. Kempeleen ekokylä

Tämä kymmenen yksityisomisteisen omakotitalon kylä Kempeleessä oli alun perin irti valtakunnan sähköverkosta.

Lämpö ja sähkö tuotetaan edelleen pääosin häkäpönttötekniikkaan perustuvassa pienvoimalassa. Varavoimala toimii rypsiöljyllä.

Lue lisää: Kauppalehden artikkeli

19. Mustasaaren ekokylä Singsby

Vaasan lähellä sijaitsevan ekokylien yksityisomisteisten talojen seinien rakennusmateriaalina on käytetty mm. olkisavea.

Energiaomavaraisuutta tavoitellaan esimerkiksi lämminvesivaraajaan kytketyillä aurinkopaneeleilla.

Lue lisää: https://www.luomura.com/talotarinoita/singsbyn-ekokyla/

20. Kivissalon yhteisökylä

Kivisalon yhteisökylää Kuopiossa on kaavailtu 150 asukkaan kyläksi asuintaloineen, elinkeinotiloineen ja yhteisrakennuksineen.

Kylää hallitsee ns. kyläneuvosto.

Juridisesti sitä hallitsee Pohjois-Savon yhteisökylä -osuuskunta, joka on vuokrannut noin 120 hehtaarin maatilan sadaksi vuodeksi.

Kovin aktiivisesti uusia asukkaita ei kuitenkaan ole haalittu, joten tilalla elää ja työskentelee vain muutama vakituinen asukas.

Lue lisää: Ylen artikkeli

21. Kurjen tila ja ekokylä Vesilahdella

Ensimmäiset talot alkoivat nousta Kurjen tilan maille kesällä 2012.

Yksityisomisteisten talojen rakentaminen vuokratonteille jatkuu yhä.

Tämän haastattelun mukaan pihoja ei aidata, taloissa ei ole vesivessoja ja asukkaat muun muassa ruokailevat yhdessä.

Valmiissa kylässä asuu kymmenkunta ekologisiin arvoihin sitoutunutta ruokakuntaa.

Kotisivut: http://kurjentila.fi/

22. Linnanniittu Vihdissä

Vihdin Nummelaan kasvaa ekologisen rakentamisen ja yksityisomisteisten rakennusten kylä täynnä vanhaa, yhteisöllistä kylätoimintaa.

Kylässä käytetään ekologisia rakentamistapoja, uusiutuvia energianlähteitä, vuokrattavia puutarhaviljelypalstoja ja yhteistä savusaunaa.

Kylässä on myös kesälampaita sekä kanoja.

Kotisivut: http://www.linnanniittu.com/joomla30/

23. Luvattulan ekokortteli

Luvattulan ekokortteli Sysmässä koostuu kolmesta kotitaloudesta, jotka jakavat puutarhan, saunan ja pesumahdollisuudet.

Kotisivut: http://luvattula.fi/wp/luvattula/

24. Onnellisten kylä Juvalle

TV:stä tutun Kirsi Salon unelma Kolumbian vuorille perustettavasta ekoyhteisöstä muokkaantui vuosien varrella omavaraisuuteen pyrkiväksi maaseutuyhteisöksi.

Keväällä 2021 Juvan kunta tuli mukaan kuvioihin, jotta yhteisölle saataisiin sopiva maapaikka.

Yle kertoi rakenteilla olevasta ekologisesta kyläyhteisöstä vailla kunnallistekniikkaa ja sähkölinjoja lokakuussa 2022.

Ainakin Kirsin talo on jo valmis.

Onnellisten kylä -nimisen hankkeen etenemistä voi seurata osoitteessa: https://www.onnellistenkyla.com/

25. Isnäsin ekokylä, Loviisa

Kyläyhteisössä on harjoitettu biodynaamista viljelyä ja osuuskuntatoimintaa jo pitkään.

Lisätietoa: Pellervon artikkeli

26. Vaunumäen yhteisö, Lohja

Nykyään Lohjaan kuuluvalta Karjalohjalta löytyy Vaunumäen yhteisö, missä asutaan minitaloissa, kasvatetaan ruokaa yhteisellä pellolla ja haetaan vesi lähteestä. Vuonna 2021 minitaloyhteisössä asui kolme lapsiperhettä.

Kyläläiset suunnittelivat yhteistä metsäpuutarhaa ja biokaasutankkausasemaa sekä aikapankkialustaa.

Karjalohjalta löytyy myös kaikkien yhteinen olohuone eli kylätalo Kehrä, josta kirjoitettiin myös Elonkehä-lehdessä (2/2023).

Lisätietoa: Ylen artikkeli

27. Solbacka Eco-community, Inkoo

Solbacka on ekoyhteisö Inkoossa.

Solbackan kotisivujen mukaan yhteisössä asuu viisi aikuista ja kolme lasta. Vieraat ja vapaaehtoiset ovat tervetulleita.

Kotisivut: https://solbacka-fagervik.com/

28. Nomad Town, Joensuu

Joensuulainen eräopas Huck Middeke vuokrasi tontin vuonna 2019 ja pystytti sille jurtan.

Nykyään tontilta löytyy sauna, kasvimaa ja muita siirrettäviä rakennelmia.

Nomad Town -jurttakylään voi (luvalla!) pystyttää oman jurtan tai vastaavan asumuksen.

Tietojeni mukaan kylässä ei asuisi vielä muita kuin Huck: korjatkaa, jos olen väärässä.

Lisätietoa: Ylen artikkeli

29. Masalan ekoälykylähanke Mustikkarinne, Kirkkonummi (hanke keskeytetty?)

Masalaan suunnitellaan 1000 asukkaan hiilineutraalia ekoälykylää.

Kylästä tulisi lähes energiaomavarainen, yhteisöllinen ja luonnonläheinen asuinpaikka aivan Kehä III:n tuntumassa.

Alueen omistajan Kari Savolaisen miljoonan euron lahjoituksella alueen asukkaat saattavat saada kylätalon lisäksi käyttöönsä yhteiskäyttöautot ja robottibussin, mikä veisi Masalan juna-asemalle.

Olen seurannut hanketta vuoden 2020 alusta. Hanke vaikuttaa olevan jäissä.

Kotisivut: https://www.ekoalykyla.fi/

30. Ekokylä Torppala (hanke keskeytetty?)

Ekokylä Torppala on Kaarinaan rakennettava ekologinen kylä, jolla tullee olemaan esimerkiksi oma pienbioenergialaitos.

Vuonna 2020 olemassa oli lähinnä vain 50 hehtaaria maata tulevia rakennuksia varten.

Syksyllä 2023 Turun Sanomat kertoi kaupunginvaltuutetun ehdotuksesta laittaa ekokylähanke jäihin.

Vuoden 2025 alussa hankkeella ei ollut enää kotisivuja, joten hanke vaikuttaa keskeytetyltä.

Entiset kotisivut: https://www.ekokylatorppala.fi/

• Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry:n sivuilta
• Unelmien ekokylät – kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen -kirjasta
• Eurooppalaisten ekokylien yhdistyksen GEN Europen sivuilta

Omavaraisuus kiinnostaa myös introverttejä

Mikään suomalainen ekokylä ei tällä hetkellä ole täysin omavarainen, mutta siihen pyritään kovasti.

Tämä näkyy muun muassa oman likavesijärjestelmän rakentamisella ja oman sähkön tuottamisella aurinkopaneelein tai tuuliturbiinein.

Tyypillistä ekoyhteisöille on se, että kaikki osallistuvat yhteisön toimintaan tarjoamalla omia taitojaan yhteiseen käyttöön.

Yksityisomaisuus on toki sallittu, mutta esimerkiksi keittiö, peseytymistilat ja harraste- tai kulkuvälineet voivat olla yhteiskäytössä.

Ekoyhteisöt eivät ole suljettuja yhteisöjä, vaan ne vastaanottavat vieraita ja vapaaehtoisia, sekä järjestävät erilaisia koulutuksia muun muassa permakulttuurista tai villiyrttien keräämisestä.

Omavaraisuus kiinnostaa ympäri maailman.

Unelma omavaraisuudesta ei ole ekstroverttien yksinoikeus.

Omavaraisuus kiinnostaa myös introverttejä, jotka asuvat mieluummin omassa mökissään kuin kymmenpäisen yhteisön keskellä.

Netflixin mielenkiintoinen dokumenttisarja America Unplugged kertoo henkilöistä, jotka ovat onnistuneet saavuttamaan lähes täydellisen omavaraisuusasteen.

He tuottavat itse ruokansa, energiansa ja työkalunsa. Kaikki mitä tuotetaan, käytetään hyväksi – kananmunien kuoret ja ihmisen jätökset mukaan lukien.

Mukavuuksista ei välttämättä tarvitse luopua, jos on tarpeeksi nerokas.

Kännyköihin, kodinkoneisiin ja lattialämmitykseen tarvittava energia saadaan esimerkiksi rakentamalla oma vesivoimalaitos (tai hyödyntämällä maakaasua tai aurinkoenergiaa).

Kaiken tämän pyörittäminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa, siksi tavallinen työssäkäyvä ihminen ei tuohon pysty yksinään.

Ekoyhteisössä vastuu voitaisiin jakaa käytettävissä olevien resurssien mukaisesti useamman ihmisen kesken.

Valtimon omavaraopisto opettaa tarvittavia taitoja

Ekokylässä tai ekoyhteisössä tarvittavia taitoja voi opiskella etukäteen.

Valtimolle on rakennettu Suomen ensimmäinen omavaraopisto, jossa opiskelu alkoi kesällä 2020.

Ennen kuin tilat valmistuivat, opiskelijat asuivat telttamajoituksessa ja omalta osaltaan osallistuivat opiston rakentamiseen.

Opistossa opetetaan luonnon rajallisten resurssien kanssa sovussa olevia toimintatapoja, joita voi soveltaa omassa asumisessaan ja elämisessään (tai ekokyläprojektissa).

Omavaraopiston puolen vuoden mittaiseen opintosuunnitelmaan kuuluvat muun muassa:

• Puutarhaviljely
• Hirrenveisto
• Savi-, olki- ja luonnonkivirakentaminen
• Kehrääminen
• Säilöntä
• Parkitseminen
• Tervanpoltto
• Kasvilääkintä

Omavaraopiston opetus perustuu Lasse Nordlundin ja Maria Dorffin empiiriseen tietoon, mikä on kerätty lähes omavaraisella maatilalla asuessa.

Lasse Nordlund eli aiemmin vuosikaudet täysin omavaraisena, tehden itse kaiken tarvitsemansa.

Näin ollen hän ei käyttänyt esimerkiksi vessapaperia, suolaa tai öljyä.

Esimerkiksi vessapaperin voi korvata sammaleella, ja hampaat pestä tuhkan sekä siankärsämön sekoituksella.

Rahaa Nordlundilla kului vuodessa tällaiseen elämäntapaan vain 30–50 euroa.

Ekokylässä pärjää pienilläkin tuloilla

Suomessa on laskentatavasta riippuen noin 20 ekokylää tai ekoyhteisöä.

Samanhenkisistä ihmisistä koostuvassa yhteisössä on ainakin periaatteessa helppoa elää arvojensa mukaista elämää, kuten harjoittaa jakamistaloutta eli lainata tavaroita naapureilta ostamisen sijaan.

Talkoovoimilla ja joukkorahoituksen tai vertaislainojen avulla voidaan yhdessä rakentaa tuotantojärjestelmä, jonka avulla voidaan tuottaa luonnonmukaista ruokaa koko yhteisölle ja ehkä jopa myyntiin (tai vaihdantaan) asti.

Ekokylien määrän ja vaihdantatalouden harjoittamisen uskotaan lisääntyvän.

Myös eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raporttien mukaan jakamistalous, aikapankkitoiminta ja pankeista riippumaton rahaliikenne tulevat yleistymään.

Kaikki uudet yhteisöllisyyden, ympäristöystävällisyyden ja luontaistalouden ideaan pohjautuvat yhteisöt eivät ole paikkaan sidottuja.

Esimerkiksi erilaiset verkkoyhteisöt ovat monelle tärkeä osa elämää.

Ympäristöystävällinen elämäntapa tarkoittaa monissa tapauksissa kustannussäästöjä.

Äkkiseltään ajatellen ympäristöystävällisyys vaikuttaa kalliilta, koska kaupassa myytävä luomuruoka, sähköautot ja esimerkiksi ekologisiksi itseään mainostavat pesuaineet ovat tavallisia vertailukumppaneitaan kalliimpia.

Harkitseva ekokuluttaja kuitenkin pohtii tarkoin, mitä ostaa ja mistä.

Huuhteluaine ei ole välttämättömyys, kuten ei pyykinpesukone tai imurikaan.

Ihminen tulee toimeen yllättävän vähällä, jos on aikaa ja voimavaroja (esimerkiksi pyykinpesu varmatoimisella pyykkilaudalla on huottavasti hitaampaa ja raskaampaa, kuin kalliin ja lyhytikäisen pyykinpesukoneen napsauttaminen päälle).

Jakamistaloutta harjoittavissa yhteisöissä on mahdollista elää niukoinkin rahavaroin, kun kaikkea ei tarvitse itse omistaa.

Esimerkiksi Keuruun Ekokylässä yhden huoneen kuukausivuokra on noin kolmesataa euroa, pitäen sisällään ruokailut ja veden- sekä energiankulutuksen.

Keuruun Ekokylä sijaitsee kävelymatkan päässä kaupungista, joten pendelöintiinkään ei kulu rahaa.

Mitä tilalla ei pystytä itse tuottamaan, hankitaan edullisesti yhteistilauksilla.

Jos luomuruoka tuotetaan omasta takaa, siihen kuluva raha on pieni.

Mitä omavaraisemmaksi yhteisö muodostuu, sitä vähemmän sieltä täytyy poistua ostoksille tai muualla sijaitseville työpaikoille, jolloin kuluttaminen ja liikkumiseen kuluva energiankäyttö (sekä rahankäyttö) voidaan minimoida.

Uusi yhteisöllisyys

Nyky-yhteiskunnan ongelmista puhuttaessa on suorastaan tullut tavaksi syyttää yhteisöllisyyden puutetta.

Nykyaikaan soveltuvaa uutta yhteisöllisyyttä onkin ruvettu rakentamaan monin eri tavoin. Yhteisöllisyyttä on koettu eri aikakausina eri tavoilla.

”Uusi yhteisöllisyys” tai ajatus yhteisöllisyyden paluusta liitetään usein kansalaisvaikuttamiseen.

Sen näkyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi:

• Kaupunginosajuhlat
• Aikapankit
• Ruokaosuuskunnat

Uudet yhteisöt ovat löyhempiä ja sallivampia kuin entisajan perhe- tai kyläyhteisöt, tai jonkin uskonnollisen aatteen ympärille rakentuneet kultit ja lahkot.

Yksi maailman suurimmista uskonnollis-ekologista yhteisöistä on muuten tällä hetkellä siperialainen Viimeisen Testamentin Kirkko, minkä tuhannet asukkaat elävät lakto-ovo-vegetaarisessa omavaraistaloudessa lähellä Mongolian rajaa.

• Vissarionin yhteisöstä voi lukea lisää Minna Kulmalan gradusta TAIGALTA TIE TAIVAASEEN.
• Jos aihe kiinnostaa, voit lukaista myös artikkelini suomalaisten perustamista ihanneyhteisöistä.

Uusi yhteisöllisyys muokkaa asumisen muotoja kestävämmiksi

Uusi yhteisöllisyys nivoutuu useimmiten tiukasti kiinni myös ekologisiin arvoihin.

Yhteisöllisyydestä puhuttaessa tulevat esiin toistuvasti myös termit kestävä kehitys, kestävä elämäntapa, resursien jakaminen (kuten yhteistilat ja yhteiskäyttöautot) ja jopa rahatalouden ulkopuolelle jättäytyminen.

Uutta yhteisöllisyyttä viritellään monin eri hankkein.

Erityisen aktiivinen on muun muassa kaupunginosajuhlia ja kerrostaloasukkaiden yhteisiä tapahtumia järjestävä kolmas sektori.

Eko- ja ryhmärakentaminen, yhteisöllinen kaupunkiviljely, slow food, downshiftaaminen ja kotoilu sekä yhteisölliset kerrostalot ovat yleistymässä myös Suomessa.

Esimerkiksi Koti Kaupungissa – Hem i Stan ry:n ensimmäinen ryhmärakennettu talo valmistui Jätkäsaareen vuonna 2013.

Talot suunnitellaan ekologisen kestävyyden lisäksi niin, että niissä on viihtyisät ja toiminnalliset yhteistilat, jotka kutsuvat naapureita viettämään aikaa keskenään.

Tavoitteena on vähentää syrjäytymistä, lähentää eri sukupolvia ja kohentaa kerrostaloasukkaiden elämänlaatua.

Kaupunkimainen kerrostaloasuminen ei ehkä ole omavaraista.

Monet asiat tekevät siitä kuitenkin kestävää niin ekologisesti kuin sosiaalisesti:

• Uusiutuvan lähienergian käyttö
• Tehokas kierrättäminen
• Jakamistalouden harjoittaminen
• Vähäpäästöinen tai päästötön kulkeminen
• Lähellä tuotetun ruoan suosiminen

Yhteisöllisyyttä voidaan luoda järjestämällä erilaisia tapahtumia ja muuta toimintaa, kuten:

• Pyörän korjauspajoja
• Koiran ulkoilutusrinkejä
• Kirpputoreja
• Pop up -kahviloita
• Karaokeiltoja
• Lukupiirejä
• Joulujuhlia
• Yhteisruokailuja
• (Sieni)retkiä lähiluontoon
• Kokkauskursseja

Tällainen kerrostaloasuminen voisi tarjota mahdollisuuden kuluttaa harkitusti, kierrättää, jakaa, vaikuttaa ja tuottaa hyvinvointia sekä itselle että muille.

Pienimuotoinenkin ruoantuotanto kerrostalon pihalla on askel kohti kestävämpää kehitystä, omavaraisuusihannetta ja yhdessä tekemisen riemua.

Talkoot ja muut yhteisprojektit kannustavat tutustumaan naapureihin ja tarjoamaan naapuriapua myös ihan spontaanisti.

Tällainen kerrostalokokonaisuus voi olla vähän niin kuin urbaaniin ympäristöön tuotu ekoyhteisö, missä yhteisöllisyyden ja ympäristöystävällisten valintojen toteuttaminen on mahdollista muttei pakollista.

Yhteenveto

Yksinkin pärjää, mutta monen mielestä on mukavampaa asua (eko)yhteisössä.

Tätä artikkelia on päivitetty säännöllisesti ensimmäisestä julkaisusta (4.3.2020) asti.

Olen jo pidemmän aikaa seurannut mielenkiinnolla:

• Pertunmaan Veljespirtille suunniteltua ekokylää ja asumiskokeilua minitaloissa
• Sysmään rakenteilla olevaa omavaraistilojen verkostoa
• ja muita ekologisuuteen, omavaraisuuteen, kulutuksen vähentämiseen ja yhteisöllisyyteen nojaavia toimijoita

Ekoyhteisöjä ja ekokyliä on ollut Suomessa jo pitkään, ja on mahdollista, että niiden määrä kasvaa lähitulevaisuudessa.

Olen tietoinen useista maatiloista, jotka etsivät uusia asukkaita – sekä potentiaalisista asukkaista, jotka eivät ole vielä löytäneet sopivaa ekokylää tai -yhteisöä.

Ihmiset muuttavat ekologisiin yhteisöihin voidakseen asua yhteisöllisesti ja lähellä luontoa.

Ekokylissä ovat käytössä melkein jokainen vanhan ajan säästö vinkki, kuten kasvimaan hoito, sukkien parsiminen ja kantovedellä peseytyminen.