Tässä artikkelissa on monta teemaa.
Ensin esittelen ekokylät Suomessa. Niissä pyritään omavaraisuuteen ja luontoa kunnioittavaan elämään.
Sitten kerron muista ekologisista yhteistöistä ja uudesta yhteisöllisyydestä.
Lopussa kerron vielä ”omavaraisuuden moniottelijan” Agafia Lykovin tarinan.
Hänen elämänsä ei ole ollut kovinkaan yhteisöllistä, mutta sitäkin ekologisempaa ja omavaraisempaa.
Sisältö
Suomen ekokylät ja ekoyhteisöt
Tässä lista Suomen ekokylistä ja ekoyhteisöistä.
Ensin listaan ekoyhteisöt, jotka on perustettu esimerkiksi vanhalle maatilalle. Niiden asukkaat maksavat usein vuokraa osallistuen samalla yhteiseen maanviljely- ja/tai osuuskuntatoimintaan.
Niiden alle listaan ekologiset kylät, joita leimaa omistusasuminen, vaikka asukkaat saattavatkin osallistua esimerkiksi yhteisruokailuihin.
1. Keuruun ekokylä
Kaikilla asukkailla on oma vuokrattu asuntonsa Keuruun ekokylässä, mutta esimerkiksi ekologinen ruoka nautitaan yhdessä.
Keuruun ekokylä pyrkii omavaraisuuteen ruoantuotannossa ja energiassa.
Kyseessä on yli 50 hehtaarin maatila, mikä on noin 35 ihmisen koti. Ekokylässä pidetään talkooviikot keväisin ja syksyisin.
Jos ihastut paikkaan talkoissa, voit hakea tutustumis- ja sen jälkeen koeasumisjaksolle.
Kotisivut: www.keuruunekokyla.fi
2. Katajamäen ekoyhteisö
Katajamäen ekoyhteisö Mänttä-Vilppulassa on noin 10 asukkaan vakituinen koti, minkä omavaraisuusasteen kerrotaan ainakin olleen noin 50 %.
Paikalla on aiemmin toiminut E. W. Lybeckin 1900-luvun alussa perustama luontaisparantola.
Päärakennus tuhoutui vuonna 2010 tulipalossa, mutta paikalle rakennetaan uusia yhteiskäyttöön tulevia rakennuksia vanhoista hirsistä.
Ideana on, että koeajan jälkeen voit hakea vakituista vuokra-asuntoa tästä yhteisöstä.
Tällä hetkellä kyseisestä ekoyhteisöstä ei ole kovin paljoa tietoa saatavilla.
Lue lisää:
3. Ähtärin ekokylä Gaija
Ähtäriläisessä eko- tai luomukylä Gaijassa asutaan vuokralla ja harjoitetaan mm. viljelyä sekä karjanhoitoa.
Yhteisö toimi alun perin Suomineito-nimellä, ja sen vetäjänä tunnettiin Marketta Horn.
Facebook-sivu: Gaija
4. Livonsaaren yhteisökylä
Livonsaaren yhteisökylä Naantalissa on ollut ekorakentamisen, paikallistalouden ja yhteisöllisen päätöksenteon edelläkävijäyhteisö vuodesta 2005.
Vanhan maatilan 60 hehtaarille on rakennettu sekä vuokrataloja että yksityisomisteisia savi-, hirsi- sekä mm. olkitaloja, joissa ei ole vesivessoja.
Päriseviä ruohonleikkureitakaan ei saa käyttää.
Asukkaissa on niin roadkill-metsästäjiä, kaninkasvattajia kuin kuppareitakin.
13 500 euron sijoituksella saa puoli hehtaaria, jolle talonsa rakentaa. Mm. sauna, pesula ja verstaat ovat yhteiskäytössä.
Kotisivut: https://yhteisokyla.net/
5. Heinolan tila Mäntsälässä
Heinolan tilan omistaa Biodynaamisen viljelyn säätiö, ja sitä hallinnoi Heinolan maatilayhteisön osuuskunta.
Tarkoitus on kehittää ilman jatkajaa jääneestä tilasta maatilayhteisö, missä noudatetaa kestävän kehityksen periaatteita ja terveitä elämäntapoja.
Haaveissa on uudenlaisen maaseutuasumisen mallitila, tosin asuinrakennuksia on vasta yhdelle perheelle.
Tulevaisuudessa tilalla voi olla green care -eli vihreän hoivan asumispalveluita senioreille.
Kotisivut: https://heinolantila.wordpress.com/
6. Metsän syli
Metsän syli Sysmässä on maatila, jolla harjoitetaan luomuviljelyä, joogaa ja majoitustoimintaa.
Samalla se on mahdollisimman laajaan omavaraisuuteen tähtäävä pieni yhteisö.
Facebook-sivut: Metsän Syli
7. Väinölän teosofinen yhteisö
Väinölän talo on Vilppulassa sijaitseva ihmisyyden tunnustajien työkeskus ja koti, joka on toiminut vuodesta 1985.
Yhteisössä on noin 30 henkeä, ja läheisissä Toukolan ja Sampolan yhteisöissä on asukkaita noin 10 henkeä.
Väinölän yhteisö toimii ns. yhteistaloudessa, eli yhdessä tienatut rahat menevät yhteiseen kassaan, josta maksetaan laskut ja ostetaan ruoat. Ylijäämä on kaikkien käytettävissä oman harkinnan mukaan.
Yhteisössä ei ole sääntöjä, tasajakovaatimuksia tai työtuntikirjanpitoa.
Lue lisää:
8. Tärkkilä: Kestävän kulttuuriperinnön keskus Jämsänkoskella
Talkoot, leirit, piirit ja kurssit kuuluvat Tärkkilän tapahtumiin Jämsänkoskella.
Tärkkilä on samalla Ikikaiku-säätiön ensimmäinen kiinteistö.
Tärkkilän tila on perustettu vuonna 1803, ja tavoitteena on saada alue entisöityä mahdollisimman pitkälle:
”Haaviston kylän elämä on vuosisatojen ajan perustunut omavaraisuuteen. Tärkkilän kestävän kulttuuriperinnön keskuksen ja Runokylän tavoitteena on jatkaa tätä kunniakasta perinnettä.
[–]Haaveena on, että jonakin päivänä Tärkkilässä taas mylly pyöri, pärehöylä suihkaa ja pajasta kuuluu alasimen kalke.”
- Facebook-sivu: Tärkkilä
- Kotisivut: https://www.tarkkila.fi/fi/
9. Emmaus Jokioinen
Emmaus Jokioinen ry on vuonna 1977 perustettu yhteisö, jolle on tärkeää kehitysyhteistyö.
Yhteisön omistaa maatilan, jolla on asunut viime vuosina alle 10 henkeä.
Yhteisön arkeen on kuulunut myös viljeleminen ja ainakin osittain rahatalouden ulkopuolella eläminen.
- Kotisivut: https://emmausjokioinen.fi/
- Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Emmaus-liike
10. Auroora, Rääkkylä
Ekokoto Osuuskunta on vuonna 2020 perustettu, Hämeenlinnassa sijaitseva osuuskunta.
Se keskittyy luomaan lahjataloutta ja yhteisöä, mikä perustuu permakulttuuriiin, vegaaniuteen, tieteelliseen maailmankuvaan ja avoimen lähdekoodin teknologian periaatteisiin.
Yhteisöllä on omistuksessaan entinen kyläkoulu Auroora, missä voi asua kasvukauden ajan maksat-mitä-voit-periaatteella.
Auroora sijaitsee Pohjois-Karjalan Rääkkylässä.
Kotisivut: https://kotocoop.org/units/auroora/
11. Bromarvin ekokylä
Bromarvin ekokylä sai alkunsa Marttayhdistyksen lahjoitusvaroista.
Kylän yksityisomistuksessa olevat talot ja lämmöntuotantoon sekä vedenpuhdistukseen tarvittavat rakennukset on rakennettu lähiseudulta saatavista materiaaleista ja kierrätysosista.
Lue lisää:
12. Kangasalan ekokylä
Kangasalan ekokylässä on yhteisesti hoidettu jäteveden käsittelyjärjestelmä.
Yksityisomisteisissa asuinrakennuksissa on kompostoivat käymälät, joista saatu virtsa käytetään lannoitteena.
Veden ja sähkön kulutus on todella pientä.
Lämpöenergia tulee oman lämpökeskuksen puuhakkeesta.
Lisätietoa: Adele Halttusen pro gradu
13. Kempeleen ekokylä
Tämä kymmenen yksityisomisteisen omakotitalon kylä Kempeleessä oli alun perin irti valtakunnan sähköverkosta.
Lämpö ja sähkö tuotetaan edelleen pääosin häkäpönttötekniikkaan perustuvassa pienvoimalassa. Varavoimala toimii rypsiöljyllä.
Lue lisää: Kauppalehden artikkeli
14. Mustasaaren ekokylä Singsby
Vaasan lähellä sijaitsevan ekokylien yksityisomisteisten talojen seinien rakennusmateriaalina on käytetty mm. olkisavea.
Energiaomavaraisuutta tavoitellaan esimerkiksi lämminvesivaraajaan kytketyillä aurinkopaneeleilla.
Lue lisää: https://www.luomura.com/talotarinoita/singsbyn-ekokyla/
15. Kivissalon yhteisökylä
Kivisalon yhteisökylää Kuopiossa on kaavailtu 150 asukkaan kyläksi asuintaloineen, elinkeinotiloineen ja yhteisrakennuksineen.
Kylää hallitsee ns. kyläneuvosto.
Juridisesti sitä hallitsee Pohjois-Savon yhteisökylä -osuuskunta, joka on vuokrannut noin 120 hehtaarin maatilan sadaksi vuodeksi.
Kovin aktiivisesti uusia asukkaita ei kuitenkaan ole haalittu, joten tilalla elää ja työskentelee vain muutama vakituinen asukas.
Lue lisää: Ylen artikkeli
16. Kurjen tila ja ekokylä Vesilahdella
Ensimmäiset talot alkoivat nousta Kurjen tilan maille kesällä 2012.
Yksityisomisteisten talojen rakentaminen vuokratonteille jatkuu yhä.
Tämän haastattelun mukaan pihoja ei aidata, taloissa ei ole vesivessoja ja asukkaat muun muassa ruokailevat yhdessä.
Valmiissa kylässä asuu näillä näkymin 10 ekologisiin arvoihin sitoutunutta ruokakuntaa.
Kotisivut: http://kurjentila.fi/
17. Linnanniittu Vihdissä
Vihdin Nummelaan kasvaa ekologisen rakentamisen ja yksityisomisteisten rakennusten kylä täynnä vanhaa, yhteisöllistä kylätoimintaa.
Kylässä käytetään ekologisia rakentamistapoja, uusiutuvia energialähteitä, vuokrattavia puutarhaviljelypalstoja ja yhteistä savusaunaa.
Kylässä on myös kesälampaita sekä kanoja.
Kotisivut: http://www.linnanniittu.com/joomla30/
18. Luvattulan ekokortteli
Luvattulan ekokortteli Sysmässä koostuu kolmesta kotitaloudesta, jotka jakavat puutarhan, saunan ja pesumahdollisuudet.
Kotisivut: http://luvattula.fi/wp/luvattula/
29. Solbacka
Solbacka on ekokyläprojekti Inkoossa.
Kotisivut: https://solbacka-fagervik.com/
20. Masalan ekoälykylä Mustikkarinne, Kirkkonummi
Masalaan suunnitellaan 1000 asukkaan hiilineutraalia ekoälykylää.
Kylästä tulisi lähes energiaomavarainen, yhteisöllinen ja luonnonläheinen asuinpaikka aivan Kehä III:n tuntumassa.
Alueen omistajan Kari Savolaisen miljoonan euron lahjoituksella alueen asukkaat saattavat saada kylätalon lisäksi käyttöönsä yhteiskäyttöautot ja robottibussin, mikä veisi Masalan juna-asemalle.
Kotisivut: https://www.ekoalykyla.fi/
21. Onnellisten kylä Juvalle
TV:stä tutun Kirsi Salon unelma Kolumbian vuorille perustettavasta ekoyhteisöstä muokkaantui vuosien varrella omavaraisuuteen pyrkiväksi maaseutuyhteisöksi.
Keväällä 2021 Juvan kunta tuli mukaan kuvioihin, jotta yhteisölle saataisiin sopiva maapaikka.
Yle kertoi rakenteilla olevasta ekologisesta kyläyhteisöstä vailla kunnallistekniikkaa ja sähkölinjoja lokakuussa 2022.
Onnellisten kylä -nimisen hankkeen etenemistä voi seurata osoitteessa: https://www.onnellistenkyla.com/
22. Ekokylä Torppala
Ekokylä Torppala on Kaarinaan rakennettava ekologinen kylä, jolla tullee olemaan esimerkiksi oma pienbioenergialaitos.
Tällä hetkellä olemassa on lähinnä vain 50 hehtaaria maata tulevia rakennuksia varten.
Kotisivut: https://www.ekokylatorppala.fi/
23. Isnäsin ekokylä, Loviisa
Kyläyhteisössä on harjoitettu biodynaamista viljelyä ja osuuskuntatoimintaa jo pitkään.
Lisätietoa: Pellervon artikkeli
24. Vaunumäen yhteisö, Lohja
Nykyään Lohjaan kuuluvalta Karjalohjalta löytyy Vaunumäen yhteisö, missä asutaan minitaloissa, kasvatetaan ruokaa yhteisellä pellolla ja haetaan vesi lähteestä. Vuonna 2021 minitaloyhteisössä asui kolme lapsiperhettä.
Kyläläiset suunnittelivat yhteistä metsäpuutarhaa ja biokaasutankkausasemaa sekä aikapankkialustaa.
Karjalohjalta löytyy myös kaikkien yhteinen olohuone eli kylätalo Kehrä, josta kirjoitettiin myös Elonkehä-lehdessä (2/2023).
Lisätietoa: Ylen artikkeli
- Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry:n sivuilta
- Unelmien ekokylät – kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen -kirjasta
- Eurooppalaisten ekokylien yhdistyksen GEN Europen sivuilta
Omavaraisuus kiinnostaa myös introverttejä
Mikään suomalainen ekokylä ei tällä hetkellä ole täysin omavarainen, mutta siihen pyritään kovasti.
Tämä näkyy muun muassa oman likavesijärjestelmän rakentamisella ja oman sähkön tuottamisella aurinkopaneelein tai tuuliturbiinein.
Tyypillistä ekoyhteisöille on se, että kaikki osallistuvat yhteisön toimintaan tarjoamalla omia taitojaan yhteiseen käyttöön.
Yksityisomaisuus on toki sallittu, mutta esimerkiksi keittiö, peseytymistilat ja harraste- tai kulkuvälineet voivat olla yhteiskäytössä.
Ekoyhteisöt eivät ole suljettuja yhteisöjä, vaan ne vastaanottavat vieraita ja vapaaehtoisia, sekä järjestävät erilaisia koulutuksia muun muassa permakulttuurista tai villiyrttien keräämisestä.
Omavaraisuus kiinnostaa ympäri maailman.
Unelma omavaraisuudesta ei ole ekstroverttien yksinoikeus. Omavaraisuus kiinnostaa myös introverttejä, jotka asuvat mieluummin omassa mökissään kuin kymmenpäisen yhteisön keskellä.
Netflixin mielenkiintoinen dokumenttisarja America Unplugged kertoo henkilöistä, jotka ovat onnistuneet saavuttamaan lähes täydellisen omavaraisuusasteen.
He tuottavat itse ruokansa, energiansa ja työkalunsa. Kaikki mitä tuotetaan, käytetään hyväksi – kananmunien kuoret ja ihmisen jätökset mukaan lukien.
Mukavuuksista ei välttämättä tarvitse luopua, jos on tarpeeksi nerokas.
Kännyköihin, kodinkoneisiin ja lattialämmitykseen tarvittava energia saadaan esimerkiksi rakentamalla oma vesivoimalaitos (tai hyödyntämällä maakaasua tai aurinkoenergiaa).
Kaiken tämän pyörittäminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa, siksi tavallinen työssäkäyvä ihminen ei tuohon pysty yksinään.
Ekoyhteisössä vastuu voitaisiin jakaa käytettävissä olevien resurssien mukaisesti useamman ihmisen kesken.
Valtimon omavaraopisto
Ekokylässä tai ekoyhteisössä tarvittavia taitoja voi opiskella etukäteen.
Valtimolle on rakennettu Suomen ensimmäinen omavaraopisto, jossa opiskelu alkoi kesällä 2020.
Ennen kuin tilat valmistuivat, opiskelijat asuivat telttamajoituksessa ja omalta osaltaan osallistuivat opiston rakentamiseen.
Opistossa opetetaan luonnon rajallisten resurssien kanssa sovussa olevia toimintatapoja, joita voi soveltaa omassa asumisessaan ja elämisessään (tai ekokyläprojektissa).
Omavaraopiston puolen vuoden mittaiseen opintosuunnitelmaan kuuluvat muun muassa:
- Puutarhaviljely
- Hirrenveisto
- Savi-, olki- ja luonnonkivirakentaminen
- Kehrääminen
- Säilöntä
- Parkitseminen
- Tervanpoltto
- Kasvilääkintä
Omavaraopiston opetus perustuu Lasse Nordlundin ja Maria Dorffin empiiriseen tietoon, mikä on kerätty lähes omavaraisella maatilalla asuessa.
Lasse Nordlund eli aiemmin vuosikaudet täysin omavaraisena, tehden itse kaiken tarvitsemansa.
Näin ollen hän ei käyttänyt esimerkiksi vessapaperia, suolaa tai öljyä.
Esimerkiksi vessapaperin voi korvata sammaleella, ja hampaat pestä tuhkan sekä siankärsämön sekoituksella. Rahaa Nordlundilla kului vuodessa tällaiseen elämäntapaan vain 30–50 euroa.
Ekokylässä pärjää pienilläkin tuloilla
Suomessa on laskentatavasta riippuen noin 20 ekokylää tai ekoyhteisöä.
Samanhenkisistä ihmisistä koostuvassa yhteisössä on ainakin periaatteessa helppoa elää arvojensa mukaista elämää, kuten harjoittaa jakamistaloutta eli lainata tavaroita naapureilta ostamisen sijaan.
Talkoovoimilla ja joukkorahoituksen tai vertaislainojen avulla voidaan yhdessä rakentaa tuotantojärjestelmä, jonka avulla voidaan tuottaa luonnonmukaista ruokaa koko yhteisölle ja ehkä jopa myyntiin (tai vaihdantaan) asti.
Ekokylien määrän ja vaihdantatalouden harjoittamisen uskotaan lisääntyvän.
Myös eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raporttien mukaan jakamistalous, aikapankkitoiminta ja pankeista riippumaton rahaliikenne tulevat yleistymään.
Kaikki uudet yhteisöllisyyden, ympäristöystävällisyyden ja luontaistalouden ideaan pohjautuvat yhteisöt eivät ole paikkaan sidottuja.
Esimerkiksi erilaiset verkkoyhteisöt ovat monelle tärkeä osa elämää.
Ympäristöystävällinen elämäntapa tarkoittaa monissa tapauksissa kustannussäästöjä.
Äkkiseltään ajatellen ympäristöystävällisyys vaikuttaa kalliilta, koska kaupassa myytävä luomuruoka, sähköautot ja esimerkiksi ekologisiksi itseään mainostavat pesuaineet ovat tavallisia vertailukumppaneitaan kalliimpia.
Harkitseva ekokuluttaja kuitenkin pohtii tarkoin, mitä ostaa ja mistä.
Huuhteluaine ei ole välttämättömyys, kuten ei pyykinpesukone tai imurikaan.
Ihminen tulee toimeen yllättävän vähällä, jos on aikaa ja voimavaroja (esimerkiksi pyykinpesu varmatoimisella pyykkilaudalla on huottavasti hitaampaa ja raskaampaa, kuin kalliin ja lyhytikäisen pyykinpesukoneen napsauttaminen päälle).
Jakamistaloutta harjoittavissa yhteisöissä on mahdollista elää niukoinkin rahavaroin, kun kaikkea ei tarvitse itse omistaa.
Esimerkiksi Keuruun Ekokylässä yhden huoneen kuukausivuokra on noin kolmesataa euroa, pitäen sisällään ruokailut ja veden- sekä energiankulutuksen.
Keuruun Ekokylä sijaitsee kävelymatkan päässä kaupungista, joten pendelöintiinkään ei kulu rahaa.
Mitä tilalla ei pystytä itse tuottamaan, hankitaan edullisesti yhteistilauksilla.
Jos luomuruoka tuotetaan omasta takaa, siihen kuluva raha on pieni.
Mitä omavaraisemmaksi yhteisö muodostuu, sitä vähemmän sieltä täytyy poistua ostoksille tai muualla sijaitseville työpaikoille, jolloin kuluttaminen ja liikkumiseen kuluva energiankäyttö (sekä rahankäyttö) voidaan minimoida.
Uusi yhteisöllisyys
Nyky-yhteiskunnan ongelmista puhuttaessa on suorastaan tullut tavaksi syyttää yhteisöllisyyden puutetta.
Nykyaikaan soveltuvaa uutta yhteisöllisyyttä onkin ruvettu rakentamaan monin eri tavoin. Yhteisöllisyyttä on koettu eri aikakausina eri tavoilla.
”Uusi yhteisöllisyys” tai ajatus yhteisöllisyyden paluusta liitetään usein kansalaisvaikuttamiseen.
Sen näkyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi:
- Kaupunginosajuhlat
- Aikapankit
- Ruokaosuuskunnat
Uudet yhteisöt ovat löyhempiä ja sallivampia kuin entisajan perhe- tai kyläyhteisöt, tai jonkin uskonnollisen aatteen ympärille rakentuneet kultit ja lahkot.
Yksi maailman suurimmista uskonnollis-ekologista yhteisöistä on muuten tällä hetkellä siperialainen Viimeisen Testamentin Kirkko, minkä tuhannet asukkaat elävät lakto-ovo-vegetaarisessa omavaraistaloudessa lähellä Mongolian rajaa.
Tästä Vissarionin yhteistöstä voi lukea lisää Minna Kulmalan gradusta TAIGALTA TIE TAIVAASEEN.
Jos aihe kiinnostaa, voit lukaista myös artikkelini suomalaisten perustamista ihanneyhteisöistä.
Uusi yhteisöllisyys muokkaa asumisen muotoja kestävämmiksi
Uusi yhteisöllisyys nivoutuu useimmiten tiukasti kiinni myös ekologisiin arvoihin.
Yhteisöllisyydestä puhuttaessa tulevat esiin toistuvasti myös termit kestävä kehitys, kestävä elämäntapa, resursien jakaminen (kuten yhteistilat ja yhteiskäyttöautot) ja jopa rahatalouden ulkopuolelle jättäytyminen.
Uutta yhteisöllisyyttä viritellään monin eri hankkein.
Erityisen aktiivinen on muun muassa kaupunginosajuhlia ja kerrostaloasukkaiden yhteisiä tapahtumia järjestävä kolmas sektori.
Eko- ja ryhmärakentaminen, yhteisöllinen kaupunkiviljely, slow food, downshiftaaminen ja kotoilu sekä yhteisölliset kerrostalot ovat yleistymässä myös Suomessa.
Esimerkiksi Koti Kaupungissa – Hem i Stan ry:n ensimmäinen ryhmärakennettu talo valmistui Jätkäsaareen vuonna 2013, ja pari uutta taloa on rakenteilla.
Talot suunnitellaan ekologisen kestävyyden lisäksi niin, että niissä on viihtyisät ja toiminnalliset yhteistilat, jotka kutsuvat naapureita viettämään aikaa keskenään.
Tavoitteena on vähentää syrjäytymistä, lähentää eri sukupolvia ja kohentaa kerrostaloasukkaiden elämänlaatua.
Kaupunkimainen kerrostaloasuminen ei ehkä ole omavaraista.
Monet asiat tekevät siitä kuitenkin kestävää niin ekologisesti kuin sosiaalisesti:
- Uusiutuvan lähienergian käyttö
- Tehokas kierrättäminen
- Jakamistalouden harjoittaminen
- Vähäpäästöinen tai päästötön kulkeminen
- Lähellä tuotetun ruoan suosiminen
Yhteisöllisyyttä voidaan luoda järjestämällä erilaisia tapahtumia ja muuta toimintaa, kuten:
- Pyörän korjauspajoja
- Koiran ulkoilutusrinkejä
- Kirpputoreja
- Pop up -kahviloita
- Karaokeiltoja
- Lukupiirejä
- Joulujuhlia
- Yhteisruokailuja
- (Sieni)retkiä lähiluontoon
- Kokkauskursseja
Tällainen kerrostaloasuminen voisi tarjota mahdollisuuden kuluttaa harkitusti, kierrättää, jakaa, vaikuttaa ja tuottaa hyvinvointia sekä itselle että muille.
Pienimuotoinenkin ruoantuotanto kerrostalon pihalla on askel kohti kestävämpää kehitystä, omavaraisuusihannetta ja yhdessä tekemisen riemua.
Talkoot ja muut yhteisprojektit kannustavat tutustumaan naapureihin ja tarjoamaan naapuriapua myös ihan spontaanisti.
Tällainen kerrostalokokonaisuus voi olla vähän niin kuin urbaaniin ympäristöön tuotu ekoyhteisö, missä yhteisöllisyyden ja ympäristöystävällisten valintojen toteuttaminen on mahdollista muttei pakollista.
Agafia Lykovin tarina
En malta olla mainitsematta tässä yhteydessä Lykovin perhettä.
Kovin yhteisöllisiä he eivät olleet, mutta sitäkin omavaraisempia.
Agafia Lykovin perhe oli venäläisiä vanhauskoisia, jotka pakenivat Neuvostoliiton aikaista vainoa Siperiaan vuonna 1936. Agafia syntyi Siperiassa vuonna 1944.
Perhe ehti elää eristyksissä 42 vuotta, ennen kuin se löydettiin vuonna 1978.
Lähimpään asutukseen oli matkaa yli 250 kilometriä, joten perhe ei ollut ollut tekemisissä kenenkään kanssa. Tämä näkyi muun muassa lasten puheen kehityksen häiriöinä.
Kävi ilmi, ettei perheellä ollut aavistustakaan toisesta maailmansodasta tai muista 42 vuoden aikana tapahtuneista muutoksista.
Siperian kesä on lyhyt, ja talvi erittäin ankara.
Esimerkiksi 1970-luvulla perhe joutui pärjäämään käytännössä pelkällä perunalla ja rukiin sekä hampun siemenillä. Toisinaan herkuteltiin villimarjoilla ja männyn siemenillä.
Riistaa voitiin pyytää vain ansoilla. Perheen pojasta tulikin kestävä metsästäjä, joka nukkui ulkona 40 asteen pakkasessa, kulki metsässä pakkasellakin paljain jaloin ja kantoi nuoret hirvet kotiin harteillaan.
Joskus villieläimet söivät kasvimaan sadon. Kun vuonna 1961 satoi lunta kesäkuussa, joutui perhe syömään puun kuorta ja nahkakenkänsä.
Perheen äiti kuoli tuolloin nälkään annettuaan oman osuutensa lapsilleen.
Perhe pärjäsi 42 vuotta niillä tavaroilla, mitkä he olivat onnistuneet kuljettamaan mukanaan taigalle.
Esimerkiksi vaatteet korjattiin niin kauan, kunnes ne olivat riekaleina – sitten tehtiin uudet hampunsiemenistä kasvatetusta materiaalista.
Kun kattilat olivat ruostuneet puhki, tekivät he uudet koivusta. Koivukattiloita ei voinut laittaa tuleen, joten uudistus vaikeutti kokkaamista.
Tuli tehtiin tietenkin ilman tulitikkuja.
Kun perhe löydettiin Siperiasta, tarjottiin heille apua, mutta he olivat ensin haluttomia ottamaan vastaan edes leipää ja hilloa.
Myöhemmin he kuitenkin ottivat vastaan muun muassa veitsiä, viljaa, kynän ja paperia sekä jopa taskulampun.
1990-luvun alkuun mennessä kaikki perheenjäsenet Agafiaa lukuun ottamatta olivat kuolleet.
Osa kuoli huonon ruokavalion aiheuttamiin sairauksiin, osa heidät löytäneiden geologien mukanaan tuomioon tartuntatauteihin.
Keski-ikäinen Agafia jatkoi omavaraistaloudessa elämistä yksin keskellä taigaa.
Seniori-ikäinen Agafia asuu edelleen yksin keskellä metsää, mutta hänellä on nykyään kanoja ja vuohia henkensä pitimiksi.
Agafia on myös ottanut vastaan lääkärinhoitoa, matkoja ulkomaailmaan sekä monia tarve-esineitä – paitsi niitä, joissa on ”Antikristuksen sinetti” eli viivakoodi.
Yksinkin siis pärjää, mutta monen mielestä on mukavampaa asua (eko)yhteisössä.
Yhteenveto
Tätä artikkelia on hiottu lähes päivälleen kaksi vuotta ennen ensimmäistä julkaisua 4.3.2020!
Sen jälkeen olen päivittänyt sitä säännöllisesti.
Olen jo pidemmän aikaa seurannut mielenkiinnolla:
- Valtimon Omavaraopiston kehitystä
- Jurttakylää: lue lisää NoMad Townista täältä ja täältä
- Sydenkoulun kursseja
- Pertunmaan Veljespirtille suunniteltua ekokylää ja asumiskokeilua minitaloissa
- Sysmään rakenteilla olevaa omavaraistilojen verkostoa
- ja muita ekologisuuteen, omavaraisuuteen, kulutuksen vähentämiseen ja yhteisöllisyyteen nojaavia toimijoita.
Ekoyhteisöjä ja ekokyliä on ollut Suomessa jo pitkään, ja on mahdollista, että niiden määrä kasvaa lähitulevaisuudessa.
Ihmiset muuttavat ekologisiin yhteisöihin voidakseen asua yhteisöllisesti ja lähellä luontoa.
Ekokylissä ovat käytössä vanhan ajan arjen säästövinkit, kuten kasvimaan hoito, sukkien parsiminen ja kantovedellä peseytyminen.
