
Vuohenputket, koivun ja vaahteran silmut, nokkoset ja voikukat ovat keväällä parhaimmillaan. Hortoilua voi kuitenkin harrastaa pitkälle syksyyn saakka.
Tässä artikkelissa esittelen parhaat villivihannekset eli villiyrtit.
Lisäksi julkaisen muutamat hyvät villivihannesreseptit sekä ohjeen villivihannesten hapattamiseen.
Sisältö
Millaisia ovat syötävät villikasvit Suomessa?

Muun muassa tällaisia ovat syötävät villikasvit Suomessa:
- Kanerva
- Kataja
- Koiranputki
- Koivu
- Kuusi
- Maitohorsma
- Mesiangervo
- Mustikka
- Mänty
- Nokkonen
- Osmankäämi
- Pihlaja
- Piharatamo
- Poimulehti
- Puna-apila
- Puolukka
- Siankärsämö
- Valkoapila
- Voikukka (koko kasvi juurineen päivineen)
- Vuohenputki
- Paju (kukat)
- Ahomansikka
- Isohirvenjäkälä
- Kamomillasaunio
- Kultapiisku
- Niittysuolaheinä
- Rakkolevä
- Sianpuolukka
- Väinönputki
- Pihatähtimö (eli vesiheinä)
- Ketunleipä
- Saksankirveli
- Takiainen
- Lutukka
- Hiirenvirna
- Keto-orvokki
- Pujo
- Ruusujuuri
- Lumpeenkukka
Villivihannekset ovat ilmaisia, joten niiden syöminen on mainio tapa säästää ruokakuluissa.
Seuraavaksi esittelen tarkemmin tunnetuimpia villiyrttejä ja kyseisten villivihannesten käyttöä.
Villivihannes vinkkien alta löydät ohjeen villivihannesten hapattamiseen sekä muutamia kokeilemisen arvoisia villivihannesreseptejä.
Kanerva
Kanervan kuivatuista kukista voi valmistaa rauhoittavaa yrttijuomaa. Se voi auttaa nukahtamisessa.
Tuoreita kukkia voi ripotella vaikka kotijuuston päälle yhdessä hunajan kanssa.
Fytoterapiassa eli kasvilääkinnässä kanervaa hyödynnetään muun muassa munuaisvaivojen ja reumatismin hoidossa.
Kataja
Katajanhavuista (etenkin vuosikasvaimista) voi tehdä yrttijuomaa,
Katajanhavuja voi käyttää myös kalan ja lihan savustuksessa. Siten ruokaan saa erinomaisen aromin.
Katajanmarjoissa on runsaasti C-vitamiinia, ja ne sopivat vaikkapa hapankaalin tai liharuokien mausteeksi.
Kuivattu katajanmarja korvaa pippurin.
Omien kokemuksieni perusteella kuivattu katajanmarja sopii hyvin vege-riistapataan, eli tuomaan riistaruoan aromia härkäpapusuikaleista tehtävään pataruokaan.
Kurkkaa täältä katajanmarjaetikan resepti.
Koiranputki
Koiranputken juuria voi käyttää palsternakan tapaan.
Koiranputken nuorilla lehdillä voi maustaa vaikkapa munakkaita.
Voit silputa lehtiä salaattiin tai voileivälle tuoreinakin, jos pidät niiden aromista.
Sami Tallbergin mukaan koiranputken lehtiä voi käyttää kirvelin tai persiljan tavoin.
Vanhemman lehden maku on melko vahva, joten se on hyvä kiehauttaa suolavedessä ennen tarjoilua.
Koivu
Koivusta saa keväällä kivennäisainepitoista mahlaa. Ota kohteeksi oma koivu tai hanki maanomistajan lupa, ennen kuin mietit, miten juoksuttaa mahlaa.
Koivunlehtiä voi syödä sellaisenaan tai vaikkapa voileivän päällä. Niitä voi käyttää persiljan ja tillin tavoin vaikkapa kesäkeitossa.
Kokeile myös kuivattaa koivunlehtiä ja uuttaa niistä teetä.
Myös tuohen alla olevasta punaruskeasta kuoresta voi hauduttaa teetä.
Yksi tapa nauttia koivun eteerisistä öljyistä on vihtominen. Vihtomisen terveysvaikutukset tunnetaan Suomessa hyvin.
Kurkkaa täältä koivunlehtisalaatin resepti.
Kuusi
Lienet jo maistanut kuusenkerkkäsiirappia. Se on maukasta esimerkiksi jäätelön päällä tai teessä.
Kuusenkerkkäsiirappia suositellaan etenkin yskän hoitoon.
Kuusiöljy on helppo tehdä blenderissä: tarvitset vain kerkkiä, ruokaöljyä, etikkaa, suolaa ja sokeria. Öljy sopii vaikka sienikeiton päälle.
Tehosekoittimella voi valmistaa myös mocktaileja mehutiivisteistä, vedestä ja kuusenkerkistä.
Tehosekoitin sopii myös kuusenkerkkämajoneesin valmistamiseen. Sillä kruunaat parsat tai vaalean kalan.
Villi idea on keittää nuoria kuusenkäpyjä 3x 10 minuuttia etikan, hunajan ja suolan kera.
Voit myös napostella kuusen vuosikasvaimia sellaisenaan tai salaattien seassa.
Jos itselläsi ei ole kuusia, tarvitset vuosikasvaimien keräämiseen maanomistajan luvan.
Maitohorsma
Maitohorsmaa voi käyttää parsan tapaan. Kerää 20-30 cm pituisia nuoria ”rentunruusuja” ja keitä pari minuuttia: nam!
Maitohorsman juurakon voi kuivata ja jauhaa kahvin korvikkeeksi.
Lehdet voi kuivattaa teesekoituksiin.
Hapansäilötyt horsman lehdet ovat upea raaka-aine hapansalaateille.
Nuoria versoja voi syödä sellaisenaankin vaikka salaatin joukossa.
Suurempia lehtiä voi käyttää pinaatin tavoin.
Myös kukat voi syödä sen jälkeen, kun on koristellut niillä vaikkapa jäätelöannoksen.
Maitohorsman makua voi tasapainottaa vaikka sitruunalla. Horsma maistuu erityisen hyvältä herneiden, tomaattien ja sinappisten kastikkeiden kanssa.
Maitohorsmaa on käytetty kolesteroliarvojen laskemiseen ja ruuansulatusvaivojen sekä eturauhasvaivojen ehkäisemiseen.
Kurkkaa täältä ohjeet horsmanjuurten keittämiseen.
Mesiangervo
Mesiangervo on arvokas villivihannes.
Mesiangervon nuoret lehdet sisältävät C-vitamiinia, tanniinia ja salisyylihappoa.
Salisyylihapon takia mesiangervoa ei kannata käyttää jatkuvasti, vaan esimerkiksi vilustumisen hoitoon – tai herkutteluun.
Pidän erityisen paljon kotitekoisesta mesiangervolimsasta.
Myös mesiangervotee, -viini tai -etikka ovat maistamisen arvoisia.
Kukkia voi käyttää viinin tai vaikkapa kotitekoisen jäätelön maustamiseen sekä tuoreina että kuivattuina.
Mustikka
Mustikkaa olet syönyt aivan varmasti. Se on hyvin C-vitamiinipitoinen marja.
Mustikasta voi syödä lehdetkin. Tuoreeltaan ne sopivat salaatteihin, ja kuivattuina ne käyvät yrttiteesekoituksiin.
Mänty
Männystä saa muutakin kuin pettua.
Männyt kerkät voi nauttia sellaisinaan.
Voit helpottaa nuhaa laittamalla kerkkiä höyryhengitysnesteeseen.
Tee se itse -höyryhengityslaite rakentuu kattilasta, kiehutetusta vedestä ja isosta pyyhkeestä, mikä levitetään pään ja kattilan ylle.
Höyryhengityksen avulla saa tukkoisen nenän auki lääkkeettömästi.
Myös kukinnon voi syödä ja oksia voi käyttää grillivartaina arominsa takia.
Havuja voi käyttää maustamiseen rosmariinin tavoin.
Nokkonen
Nokkosta voi käyttää pinaatin tapaan. Polte häviää ryöppäämällä tai kuivattamalla.
Nokkosen lehdistä voi valmistaa myös juustonjuoksutinta.
Nokkosen käyttövinkkejä:
- Nokkoskeitto (tehdään pinaattikeiton tavoin, mutta pinaatin tilalle nokkosta)
- Nokkosmunakas
- Nokkossämpylät
- Nokkostee
- Nokkospesto (korvaa basilika nokkosella)
- Mausta nokkosella kaikki kala-, lintu- ja kasvisruoat
Nokkosesta saa C-vitamiinia, proteiinia, B-, D- ja E-vitamiinia sekä esimerkiksi karoteenia.
Nokkosesta saa myös rautaa, joten se sopii etenkin aneemisille.
Älä kuitenkaan kerää nokkosia kovin läheltä huussia tai tunkiota, sillä niissä voi olla liikaa nitraattia.
Vinkki: kuivattu nokkonen maistuu talvella myös kotikanalan asukeille!
Osmankäämi
Osmankäämi sopii perunan korvikkeeksi.
Suurempaa kasvia pitää kuoria, jotta saataisiin esille pehmeä, valkoinen sisäosa. Sen voi valmistaa myös avotulella paahtamalla.
Kukkavarren ydinosan voi nauttia parsan tapaan.
Pihlaja
Pihlajaa on pidetty Suomessa pyhänä puuna. Se on edelleen tärkeä – ainakin villivihannesten kerääjille.
Pihlajan marjoista voi tehdä hilloa, marmeladia tai mehua, ja lehdetkin voi pistellä poskeensa.
Jos et halua valmistaa pihlajanmarjoja heti, voit kuivata tai pakastaa ne.
Vinkki: etikkasäilötyt pihlajanmarjat korvaavat kaprikset.
Pihlajanmarjoissa on runsaasti C- ja E-vitamiinia sekä flavonoideja.
Pihlajanlehdet kannattaa kerätä keväällä ennen pihlajan kukintaa. Hiosta ne ennen kuivaamista, jotta saisit niihin hieman mantelimaisen maun.
Hiostetut ja kuivatut lehdet voi käyttää patoihin, keittoihin tai vaikka vihersmoothieisiin.
Jos pidät karvasmantelin aromista, voit kokeilla valmistaa makusokeria kuivatuista kukista.
Piharatamo
Piharatamo on luonnon oma laastari, koska se auttaa tyrehdyttämään verenvuodon ja rauhoittamaan ihoa.
Käsin murskattua ratamoa on käytetty myös hiertymien ja nyrjähdysten ensiapuna sekä hyönteistenpistojen rauhoittajana.
Ratamomurskaa ja ratamouutetta on käytetty myös aknen ja rasvaisen ihon hoitoon kotikonstein.
Ratamon lehdet voi myös syödä. Niiden maku on parhaimmillaan alkukesästä,
Lähtökohtaisesti parhaat villivihannekset löytyvät juuri kevään ja alkukesän aikana, sillä kesän mittaan niiden maku voi muuttua karvaaksi. Villivihanneksiakin kannattaa siis syödä sesongin mukaan.
Piharatamon uskotaan auttavan yskään ja ruoansulatuksen edistämiseen. Lehtiä voi käyttää salaattien ja pinaatinlehtien tavoin.
Kokeile vaikka palak paneeria tofusta/kotijuustosta sekä ratamosta.
Poimulehti
Poimulehti on vanha lääkeyrtti, millä on hoidettu ripulia ja erilaisia suutulehduksia.
Tuoreet lehdet sopivat niin voileipään kuin keittoihinkin.
Myös kukat ja siemenet sopivat ruoanvalmistukseen (esimerkiksi uuniperunoiden täytteeksi tai kasvispihvitaikinaan).
Mitäpä jos kokeilisit haudutettuja poimulehtiä?
Ala-asteen opettajani kertoi poimulehtiin liittyvästä uskomuksesta. Jos juo aamukastetta poimulehdeltä, pysyy kuulemma ikuisesti kauniina.
Tallbergin kirjasta löytyi selitys tälle: keskiajan alkemistit arvelivat, että poimulehdelle jäävä neste voi olla quinta essentia eli viides elementti ja itse elämänvoima.
Se parantaisi sairauksia, soisi ikuisen nuoruuden ja muuttaisi raudan kullaksi. Ajatus jäi elämään poimulehden latinankielisessä nimessä (Alchemilla).
Puna-apila
Oletko koskaan harkinnut puna-apilan maistamista?
Puna-apila on kuin onkin syötävä villiyrtti.
Sekä kukat että lehdet voi käyttää yrttisekoituksiin.
Lehtiä voi käyttää myös keitettyinä tai höyrytettyinä aivan pinaatin tapaan (raakana ne voivat aiheuttaa vatsakipuja, joten muista esivalmistelut).
Puna-apilan kukat voi vaikka popsia suoraan suuhunsa, ja puna-apilan siemenillä voi jatkaa jauhoja leivonnassa.
Siemenet voi myös idättää.
Pula-aikoina Suomessa on syöty myös puna-apilan juuret.
Puolukka
Puolukka auttaa etenkin virtsaelinsairauksien hoidossa.
Käytä puolukasta sekä marjat että lehdet, mitkä sopivat yrttiteeksi.
Ekologisempaa ruokaa kuin puolukka on vaikea keksiä!
Siankärsämö
Siankärsämö on vanha rohdosyrtti, millä on hoidettu muun muassa vilustumista ja ruoansulatusvaivoja.
Se hoitaa erityisesti laskimojärjestelmää, ja auttaapa se peräpukamienkin hoidossa.
Siankärsämöstä voi myös tehdä hauteen turvotukseen tai vaikeasti paraneviin haavoihin.
Siankärsämöä voidaan käyttää niin moniin vaivoihin, että olen kuullut sitä kutsuttavan ”tuhannen vaivan yrtiksi”.
Siankärsämö on myös syötävä villikasvi, ja itse asiassa yksi parhaista villivihanneksista.
Siankärsämön nuoret lehdet passaavat tuorejuustoihin, yrttileipiin ja muhennoksiin, mutta on niillä maustettu oluttakin.
Lisäksi siankärsämön lehtiä on käytetty tupakan korvikkeena, ja siankärsämöstä on perinteisesti valmistettu vihta morsiussaunaan.
Lehdet korvaavat ruoanlaitossa timjamin ja rosmariinin.
Siankärsämön kukannuput voivat korvata pestossa pinjansiemenet.
Valkoapila
Valkoapilan lehdet ja kukat sopivat leivontaan, salaatteihin tai vaikka viilin mausteeksi.
Lehtiä ja kukkia voi sekä kuivata että pakastaa.
Apilankukkien makeus kannattaa hyödyntää vaikka smoothiessa. Kokeile myös kukkien paahtamista pannulla!
Voikukka
Voikukka on syötävä ja ravinteikas villivihannes kaikilta osiltaan:
- Voikukan juuri on tärkein: käytä hieman perunan tapaan keitoissa tai sitä gratino uunissa
- Jauhettu ja kuivattu voikukan juuri sopii puuroihin ja leivontaan
- Voikukan juurista on tehty myös kahvinkorviketta
- Perinteisesti voikukanjuurella on parannettu vatsavaivoja
- Voikukan nuoret lehdet sopivat salaatteihin, pinaatin tapaan käytettäväksi tai yrttijuomiin
- Tallbergin mukaan täydellinen yhdistelmä syntyy voikukanlehdistä, sinihomejuustosta ja pähkinöistä
- Kokeile myös voikukkaa ja fetaa
- Koska voikukka voi puhdistaa maksaa, se on olennainen osa monia valmiita detox-teesekoituksia
- Voikukan nupuilla voi korvata kapriksen, jos säilöt ne mausteliemeen
- Nuppuja voi myös paistaa oliiviöljyssä ja tarjota sitruunan kera
- Kukat voi syödä vaikka sellaisenaan.
- Voikukasta voit tehdä myös simaa tai kotiviiniä
- Kokeile friteerata voikukan kukkia ohukaistaikinaan kastettuina
- Vartta voi käyttää pillinä
Harva villivihannes on niin monikäyttöinen kuin voikukka. Lisäksi se on tärkeä mehiläisille.
Vuohenputki

Vuohenputki on erinomainen villivihannes, mikä sopii tuoreena esimerkiksi tuorejuustoihin tai vuohenputkipestoon.
Keitettynä tai kuivattuna voit käyttää vuohenputkea vaikka lätyissä tai muhennoksissa.
Voit korvata vuohenputkella persiljan.
Vuohenputkesta saat muun muassa proteiinia ja C-vitamiinia.
Villiyrttien tunnistaminen on tärkeää

Varo, ettet sekoita villivihanneksia myrkyllisiin kasveihin.
Esimerkiksi voikukka on helppo tunnistaa, mutta muita vaaranpaikkoja on.
Vuohenputken voi sekoittaa tappavan myrkylliseen myrkkykeisoon, mikä viihtyy etenkin märillä paikoilla.
Se, että myrkkykeiso viihtyy nimenomaan soilla ja rannoilla, auttaa erottamaan vuohenputken ja myrkkykeison. Vuohenputkihan kasvaa melkein missä vain – myös kuivilla ja aurinkoisilla paikoilla.
Nuoret maitohorsmat voi sekoittaa ranta-alpiin ja terttualpiin, mitkä ovat lievästi myrkyllisiä.
Onneksi ne kasvavat vain vedessä tai aivan vesirajan liepeillä. Maitohorsmahan kasvaa kuivissakin paikoissa.
Villiyrttien tunnistaminen helpottuu kasvikirjan tai vaikkapa villiyrttien tunnistuskurssin avulla.
Villiyrttien tunnistuskursseja löytyy esimerkiksi kansalaisopistojen kautta.
Villivihannesten hapattaminen: Ohje
Tässä ohje villivihannesten hapattamiseen!
Tarvitset villivihanneksia, kannellisen ämpärin (elintarvikemuovia), suolaa, kiviä, Minigrip-pussin ja hapanlientä esimerkiksi kaupasta ostetusta hapankaalipurkista.
Ohje villivihannesten hapattamiseen:
- Kerää koriisi 5 kg villivihanneksia (vaikka vatsaystävällistä horsmaa, voikukan lehtiä ja/tai kukkia, koiranputkea, vuohenputkea, ratamoa ja nokkosta)
- Pilko villivihannekset alle sentin kokoisiksi paloiksi.
- Laita pieneen ämpäriin pari litraa vettä ja lisää siihen 7 ruokalusikallista suolaa
- Sekoita veteen ½ dl hapanlientä joko aiemmasta hapatteestasi, hapankaalipurkista, hapankaalimehupullosta tai Molkosan-pullosta
- Lisää nesteeseen villivihanneksesi
- Survo villivihanneksia pehmentääksesi niiden solurakenteen
- Laita seoksen päälle kaalin tai vaikka takiaisen lehtiä ja iso lautanen
- Painoksi lautasen päälle voit laittaa kuumassa vedessä kiehautettuja kiviä, mitkä olet laittanut vedellä täytettyihin Minigrip-pusseihin
- Sulje kansi ja aseta paikoilleen mahdollinen vesilukko (ei välttämätön)
- Anna astian olla kylmässä pari päivää (älä availe kantta, jotta pintahiivaa ei synny)
- Siirrä hapatusastia sitten 5–7 päiväksi 18–22 asteeseen
- Seuraavaksi astiaa tulisi pitää noin 3 viikkoa aika tarkkaan 15 lämpöasteessa.
- Sitten astia pitää kiikuttaa viileään 3 kuukauden ajaksi
- Nauti hapatettuja villiyrttejä!
Jos aloitat villivihannesten hapattamisen tänään, kolmen kuukauden kuluttua voit nauttia hapatettuja villivihanneksiasi.
Tee mössöstä tahnaa leivän päälle tai säilö hapatetut lehdet pienempiin purkkeihin liemineen päivineen.
Liemen voit juoda tai käyttää salaatinkastikkeissa.
Huom! Poista mahdollinen pintahome ennen käyttöä.
Hapatetut villivihannekset ovat sangen terveellisiä.
Maitohappokäyminen tuottaa probiootteja eli terveyttä edistäviä, eläviä mikrobeja.
Probiootit kiinnittyvät suoliston pintaan vahvistaen sen mikrobitasapainoa.
Villivihannesten kuidut helpottavat suolen toimintaa, ja ne edistävät hyvien suolistobakteerien kasvua.
Kannattaa siis kerätä viitisen kiloa villivihanneksia ja kokeilla villivihannesten hapattamista!
Villivihannesreseptejä: 11 tapaa käyttää villiyrttejä
Turkka Aaltosen ja Martti Arkon kirjasta Yrttiopas – Luonnonkasvit ravintona voit lukea lisää villivihannesten käytöstä ruoanvalmistuksessa.
Kirjan lopussa on yrttikeittokirja, josta voit poimia ohjeen muun muassa:
- Jäkäläpuuroon
- Jäkäläleipään
- Jauhosavikkamuhennokseen
- Katajanmarjakaljaan
- Koivunlehtisalaattiin
- Suolaheinävälipalaan
- Villivihannessalaattiin tai villivihanneskeittoon
- Väinönputkihilloon
- Erilaisten yrttiteejuomien valmistukseen
Kirja saattaa löytyä kirjastosta tai antikvariaatista.
Koska en voi taata tuon vanhan kirjan löytymistä, tässä muutama esimerkki kirjan villivihannesresepteistä.
Valitse mielestäsi paras villivihannesresepti ja kokeile rohkeasti uusia makuja.
Jäkälävellin resepti
Tätä villivihannesreseptiä varten tarvitset kuivattua ja jauhettua jäkälää.
- Kiehauta 1 litra maitoa (myös kasvimaito käy)
- Vispaa sekaan 1–2 rkl ruisjauhoja, 250 g jäkäläjauhoja ja ripaus suolaa
- Keitä 20–30 min
Katajanmarjaetikan resepti
Katajanmarjaetikka sopii kastikkeisiin ja lihaan antamaan riistan makua.
- Täytä pullo puolilleen survottuja katajanmarjoja
- Kaada pullo täyteen väkiviinaetikkaa
- Anna seistä (suljettuna) 1 kk
Koivunlehtisalaatin resepti
Jos haluat maistaa koivunlehtisalaattia, sekoita keskenään saman verran:
- Hienonnettuja koivunlehtiä
- Hienonnettua kaalia
- Raastettua juuriselleriä
- Raastettua porkkanaa
Mausta lopuksi sitruunamehulla!
Keitetyt horsmanjuuret -resepti
Annan maitohorsman juurien liota kylmässä vedessä pari tuntia.
Kaada liotusvesi pois
Keitä uudessa vedessä 10 minuuttia ja tarjoile voin kera.
(Huomaathan, että juurista lähtevät maitohorsman versot voit hauduttaa suolavedessä ja tarjoilla maustevoin kera).
Mustaherukkapikavanukkaan resepti
Mustaherukoista ja leivästä voi tehdä hyvää vanukasta. Okei, mustaherukkaa ei ehkä mielletä villivihannekseksi, mutta laitoin ohjeen tähän silti.
- Viipaloi vaalea (vuoka)leipä; poista samalla leivän kuori
- Liota viipaleet maidossa tai kasvimaidossa
- Vuoraa vuoka pehmenneillä leivänpaloilla
- Kaada vuokaan perattuja mustaherukoita
- Peitä marjat lopuilla liotetuilla leivillä
- Aseta päälle voipaperi ja paino
- Pidä jääkaapissa yön yli
- Kippaa ”vanukas” seuraavana päivänä vadille
- Tarjoile vispikerman kanssa
Resepti nokkoskeitolle
- 300 g nokkosen versoja ja lehtiä
- 3 dl vettä
- Ainakin 2 tl suolaa
- 2 rkl voita
- 2 rkl jauhoja
- 1 l liha- tai kasvislientä
- Pippuria
- (Tarjoiluun 4 kovaksi keitettyä munaa)
Keitä nokkosia 10 minuuttia.
Sulata toisessa kattilassa voi, ja lisää siihen jauhot sekä liemi.
Kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen.
Kun keitos on kiehunut viisi minuuttia, lisää nokkoset, suola ja pippuri.
Tarjoile munanpuolikkaiden kanssa.
Resepti: suolaheinävälipala
Suolaheinistä saa kokattua nopsasti välipalan:
- 250 g suolaheinän lehtiä
- 50 g rusinoita
- 250 g omenaa
- ½ sitruunan mehu
- 2 rkl sokeria tai 1 rkl hunajaa
- 100 g maustamatonta jogurttia
Paloittele suolaheinät, omenat ja rusinat.
Kaada päälle hunaja/sokeri sekä jogurtti. Syö heti.
Haudutettujen poimulehtien resepti
Hauduta nuoria poimunlehtiä voissa paistinpannulla yhtä aikaa sipulin kera.
Noin 10 minuuttia riittää. Mausta makusi mukaan käyttäen ainakin pari tippaa sitruunamehua.
Haudutetut poimulehdet sopivat lisukkeeksi esimerkiksi lihan ja kalan kanssa.
Resepti: voikukkaa ja fetaa
- Sekoita voikukan lehtiä maustamattomaan jogurttiin
- Lisää hienonnettua tilliä (tai koivunlehtiä)
- Kaada sekaan kuutioitua fetaa
- Mausta valkosipulilla, pippurilla ja suolalla
Villivihannessalaatin resepti
Villivihannessalaatin voi valmistaa kulloinkin käsillä olevista raaka-aineista.
- 1 kahvikupillista voikukan, apilan, savikan tms. lehtiä
- 1 kahvikupillinen krassin nuppuja tai vaikka joitain hedelmiä
- 1 kahvikupillinen krassin lehtiä
- 1 purjo viipaleina
Kastike:
- 1 rkl hunajaa
- 1 tl tilliä
- 1 dl öljyä
- 0,25 dl viinietikkaa
Sekoita ainekset, valmista kastike, yhdistä ja tarjoile.
Villivihanneskeittoresepti
Villivihanneskeittoon voit laittaa mitä tahansa villiyrttejä, kuten voikukkaa, nokkosta tai vaikka vuohenputkea.
- 1, 5 l haluamiasi villivihanneksia
- 2 rkl voita tai margariinia
- 1,5 rkl vehnäjauhoja
- 1 l (liha)lientä
- 2 rkl ruoho- tai tavallista sipulia
- suolaa ja valkopippuria
Keitä puhdistettuja ja hienonnettuja lehtiä 10 min.
Ruskista jauhot voissa. Sekoita ne keittoon
Mausta ja anna kiehua vielä 5 min.
Tarjoile vaikkapa munanlohkojen tai uppomunien kanssa.
Yhteenveto

Hortoilu on nyt pop. Tästä todistaa esimerkiksi vuotuinen Villiyrttifestivaali Ilomantsissa.
Tässä artikkelissa on esitelty helposti tunnistettavia villivihanneksia sekä tapoja tehdä ruokaa villiyrteistä.
Omia suosikkejani ovat marjat, vuohenputki ja kuusenkerkät.
Villivihanneksilla voi korvata monet kaupasta ostettavat salaatit ja yrtit. Niiden hyödyntäminen on ympäristö- ja kukkaroystävällistä.
Jos villivihannesten tunnistaminen tuntuu hankalalta, voit ladata jonkin villikasvien tunnistamiseen käytettävän sovelluksen tai lainata kirjastosta villiyrttioppaan.
Monilla paikkakunnilla järjestetään myös hortoilukursseja, hortoiluretkiä ja hortoiluluentoja. Hortoilu on päässyt jopa mukaan Elävän perinnön kansalliseen luetteloon.
- Maaseutuyhdistys Sydänlanka
- Turkka Aaltonen & Martti Arkko: Yrttiopas – Luonnonkasvit ravintona (1986)
- Voima-lehti
- Sinikka Piippo: Villivihannekset (2016)
- Sami Tallberg: Villiyrttikeittokirja (2022)